pelotus ja ahdistus

Voi vietävä että osaa pientä ihmistä pelottaa ja epäilyttää. Mitään varsinaisia oireita ei ole mutta silti pelkään ihan sairaasti tuulimunaa tai keskenmenoa.
Mitään vuotoa ei ole ollut, ei siis niin pienintäkään tippaa verta. Pieniä kiputiloja on ollut, mutta nekin on ollut vain hetkellisiä ja vähän vastaavia kuin kuukautiskivut. En sitten tiedä että onko ne normaaleja vai ei. Tosin muistan jostain lukeneeni että jotkut odottelee kuukautisia alkavaksi juurikin siitä syystä että on niitä kipuja, kunnes sitten testaavat plussan.
Jotenkin sitä on vaan niin pelokas. Niin ja sitten sekin on että jotenkin odotin että olisin ihan sairaan pahoinvoiva. Mutta toistaiseksi ei ole ollut kuin ihan pieniä huononolon hetkiä ja sekin menee ohi kun syö. Rinnat on edelleen hieman arat, mutta ei ollenkaan niin pahasti kuin sitten taas viime kuukautiskierrolla. Jotenkin vaan olisin luullut että ne olisi vähintään yhtä kipeät nyt.
Plaaaaahhh. Tässähän tulee hulluksi. Joka tapauksessa tuulimunakaan ei ymmärtääkseni näy kunnolla ennen rv 7 joten ei todellakaan auta muu kuin odottaa. Muutenkin olin ajatellut ekaa neuvolakäyntiä vasta juhannuksen jälkeen, joten jos jotenkin saisi mielen siihen asti rauhoitettua. Siellä sitten vaadin ultran jotta saadaan selville missä oikeasti mennään.
Ja nää mielialan vaihtelut on kyllä kanssa hauskoja. Hetkessä saattaa positiivinen fiilis vaihtua negatiiviseen.

Voi että kun aika nyt menisi kovaa eteenpäin ja Tirppanalla olisi kaikki hyvin ja minä ääliö huolehtisin turhaan!!!

Hupsistakeikkaa...

No plussahan sieltä testistä sitten tuli.... Olo on oikeastaan aika rauhallinen. Testi vaan varmisti sen mitä keho on tiennyt jo kauan ja mitä minun aivoni eivät ole suostuneet uskomaan. Ja saman tien alkoi ihmettely siitä että saako raskauden aikana lentää, olisi parin viikon päästä työmatka eurooppaan tiedossa. Klunk.
Mies otti uutisen epäuskoisesti vastaan. "Ei voi heti ekalla kerralla tärpätä" Johon totesin vaan että heidän sukunsa on aika lisääntyväistä sorttia, vahvat siemenet :D Kovasti epäili myös testin luotettavuutta...
Mieli olisi myös tehnyt kuulemma heti soitella tietoa eteenpäin. Onneksi sain (kai) uskoteltua että ei nyt vielä soitella kenellekkään, vaan katsotaan muutamia viikkoja rauhassa eteenpäin.
Toivottavasti kaikki nyt menee hyvin.Mitenköhän ajoissa sen muuten tietää jos on kohdun ulkopuolinen raskaus? Että milloin voi lakata miettimästä sitä...

kylymä...

Huomenta vaan kaikille! Eilen on juhlittu useampia ylppäreitä kylmässä ilmassa ja kun kuukautiset ei ole vieläkään alkaneet niin varmuuden vuoksi olin pommac-linjalla koko päivän. Onneksi siihen ei tainnut kukaan sukulaisista ja ystävistä kiinnittää mitään huomiota.
Nyt on siis jo 16 ovulaation jälkeinen päivä ja jännityksessä elellään. Hetkittäin olen varma raskaudesta ja sitten taas en ole. Ja tietenkään ei ole testejä kotona, tilasin kyllä torstai-iltana raskauskeijusta raskaustestejä, mutta nehän pitäisi olla täällä vasta maanantaina. Oireita on kyllä, mutta ei mitään niin selvää että uskaltaisin olla varma. Rinnat ovat edelleen kipeät. Muistaakseni rinnat kipeytyi pari päivää ovulaation jälkeen ja ovat siitä lähtien olleet tasaisesti arat. Mutta niin ne taisivat olla edellisenkin ovulaation jälkeen kunnes kuukautiset alkoivat.  Nyt on omasta mielestäni ollut tosin muutaman päivän ajan havaittavissa pientä turvotusta rinnoissa, mutta mieheni taas ei kuulemma huomaa mitään eroa...
Lisäksi nälän tunne vaivaa jokseenkin koko ajan. Ennen olen selvinnyt työpäivän yhdellä syömisellä, nyt on pakko syödä jotain pientä ennen kotiin lähtöä. Tosin olen tehnyt viimeaikoina aavistuksen pidempää työpäivää, joten se saattaa myös selittää jotain. Eilenkin ehdin aina tulla jo nälkäiseksi juhlien välillä vaikka yleensähän sitä on jo ihan ähky viimeisiin juhliin mennessä. Mutta eipä tämäkään mitään varmaa kerro... Pientä ällötyksen/heikkouden tunnetta on ollut aina silloin tällöin havaittavissa, mutta se on enimmäkseen johtunut kai liian kauan kestäneestä nälästä. Eli en oikeasti osaa sanoa että onko nämä raskauden oireita vai jotain ihan muuta. Ei auta kuin odotella maanantai-iltaan jotta pääsee testaamaan, mikäli kuukautiset eivät sitä ennen ole alkaneet. Perjantaina koin muuten kaupassa ihan hirveän hetken kun mahaa rupesi polttelemaan ja kouristelemaan ja samalla tunsin kuinka jotain valui pikkareihin. Koko kotimatkan olin jotenkin totaalisen pettynyt, koska olin varma että nyt NE alkoi, mutta eipä siellä muuta ollut kuin kauhea kasa valkovuotoa. Sekin on muuten kyllä yksi mahdollinen oire, sillä sitä tulee minun mielstäni aika paljon. Vaan enpä voi olla tästäkään ihan varma kun tuo e-pillereiden lopetus on varmasti sotkenut koko kehon. Odottelua, odottelua :)

Jotta aika kuluisi nopeammin, ajattelin kohta uskaltautua tuonne ulos tuuleen. Kasvimaa kaipaisi ihan hirvittävästi kitkemistä ja ruoho pitäisi leikata. Tosin en tiedä raaskiiko nyt mennä ruohonleikkurin kanssa pihalle jylisemään kun sinitintti pariskunnalla on selvästi kova ruokintaurakka menossa. En halua häiritä niiden tärkeitä puuhia. Äsken seurasin ikkunasta vartin ajan niiden touhuja ja siinä ajassa kumpikin puoliso ehti käydä varmaan n. 12-14 kertaa pöntössä viemässä ötökän poikasille. Ja se sopii minulle oikein hyvin. Vähemmän itikoita häiritsemässä minua kasvimaalla :)
Illalla on varmaan myös pakko lämmitää takka, sillä sisällä on kyllä todella kylmä. Ja ulkona. Tomaatin taimet on varmaan saaneet osumaa. Saa nähdä saadaanko omia tomaatteja tänä vuonna ollenkaan :(