Arkea...

Juu, eipä täällä oikeastaan ole mitään uutta ja mullistavaa. Normaalia arkea, nauruja ja itkuja, kikatuksia ja ärinöitä. Kaikki niin kovin kallisarvoista ja ihanaa, vaikka ei se tietysti aina juuri sillähetkellä siltä tunnu. Poika on oppinut kääntyilemään selältä mahalleen (mahalta selälleen on mennyt jo kauan.) ja nyt kulkee ympäri huonetta kierien :D

Uusia ruoka-aineita otamme koko ajan käyttöön. Meinaa vaan mammalta loppua mielikuitus että mitä ihmeen pöperöä sitä seuraavaksi tarjoisi. Teen siis ruuat itse. Yksinkertaisesti inhoan vaan niitä valmispöperöitä. Ja on taustalla ehkä vähän näiden suurten monikansallisten yhtiöiden boikotointikin. Sen lisäksi haluan tarjota pojalle mahdollisimman paljon luomua, ja niitä nyt löytyy aika rajoitetusti kaupoista. Toistaiseksi nautin siitä. Voi olla että jos joskus saamme toisen lapsen, niin mieli muuttuu arjen kiireissä. Mutta näillä mennään tässä ja nyt. Elän hetkessä pienen Pojan touhuja seuraillen ja rakastaen!  

Uusi yritys...

Juu, päätin nyt kutenkin yrittää pitää tätä blogia hengissä. Jos koittaisi edes kerran viikossa laittaa tänne asiaa (tai todennäköisemmin asian vierestä...).

Jos aloittaisi siitä että poikahan meille todella syntyi hyisenä helmikuun aamuyönä :) Olin todella yllättynyt siitä kuinka nopea ja helppo synnytys oli. Mitään puudutuksia en halunnut, ilokaasua naukkailin kyllä sitten aika roimasti... Supistukset alkoi illalla seitsemän ja kahdeksan välissä kotona ja puolen yön paikkeilla oltiin jo sairaalassa. Hieman ennen viittä nostettiin pieni kapalo syliini. Yksityiskohdista sen verran että eppiksestä huolimatta repesin aika pahasti ja pelkkä paikkailu kesti yli tunnin. Yllättävää kyllä, paranin siitä aika nopeasti. Ainoa ongelma on että epäilen alapäässä olevan sen verran arpikudosta että nuo seksihommat sattuu edelleen. Ajattelin käydä näyttäytymässä lääkärille tässä jonain päivänä. Ihan vaan tsekatakseni että siellä on kaikki niin kuin pitää :)

Poika oli hieman alle 50 senttiä ja piirun verran päälle kolme kiloa. Erittäin sopiva ja pieni, kaikista sokerivauva=jättiläisvauva pelotteluista huolimatta. Tällä hetkellä poika on jo täyttänyt puoli vuotta ja elämä hymyilee. Minä niin rakastan pientä poikaani :)

Otsikko viittaa myös erääseen toiseen asiaan. Minulla on juuri alkanut kuukautiset, mikä tarkoittaa sitä että meillä on mahdollisuudet kakkosen alulle panoon! Jei! Paitsi heti harmittava takaisku on se, että epäilen että seuraavan ovulation aikana mies on pitemmällä työmatkalla joten saatamme missata sen. Plääh.

Eli tälläisiä kuulumisia täällä. Ja todellakin lupaan yrittää päivittää tätä kerran viikossa. Hauskaa viikonloppua kaikille!