Irtiotto ja mökkihöperyys

Viikko sitten sunnuntaina jätimme mieheni kanssa lapset äitini hoiviin ja kävimme katsomassa leffateatterissa Monty Python live (mostly) -shown joka lähetettiin satelliitin kautta suorana briteistä O2 areenalta. Olo oli kuin seitsemännessä taivaassa. Show oli todella loistava, ei voi kuin ihmetellä miten vanhat miehet vielä jaksaa vetää kokoillan shown ja samalla tunnen itseni etuoikeutetuksi että pääsin osallistumaan heidän viimeiseen esiintymiseensä, vaikkakin vain satelliitin kautta. Mukaan oli saatu myös kaikki suosikki koomikkoni (kuten Eddie Izzard ja Dara O'briain) ja myöskin mies jonka sitkeyttä ja älyä ihailen suuresti, Stephen Hawking.

Mutta pääasia oli että sain nauraa (olemattomat) mahalihakset kipeäksi ja muutamaksi tunniksi unohtaa kokonaan kodin ja lapset. Tätä showta näytetään tällä viikolla leffateattereissa ympäri suomen. Mkäli Monty Python yhtään sytyttää niin suosittelen katsomaan.

Kuluneen viikon aikana olen palannut tuohon iltaan ajatuksissani monesti, sillä olen edelleen vankina kotona enkä ole päässyt edes kaupassa käymään (mies käy kaupassa töistä tullessaan, ei täältä kannata erikseen mihinkään enään illalla lähteä ajamaan.) Olo on aika mökkihöperö... Onneksi on edes netti ja onneksi on ollut paljon puuhaa, sillä teen kotona tutuilleni tilauksesta ompelutöitä. Lähinnä lasten vaatteita ja kestovaippoja on nyt ollut työn alla. Myös omille lapsille on valmistunut muutamia vaatteita. Nimiäisiä olen myös alkanut suunnittelemaan pikkuhiljaa, kunnes tänään tajusin että ne on ihan kohta! Huominen taitaa mennä niitä miettiessä. Jos ei muuta niin täytyy ainakin neidin juhla-asu pistää työn alle. Onneksi kankaat on jo hankittuna.

Epäluonteenomaista tuhlailua...

Olen ollut viimeiset pari viikkoa olosuhteiden pakosta ikäänkuin vangittuna kotona sillä toinen kulkuneuvo on pelistä pois jonkin aikaa, ja koska asumme maalla ei täältä niin vain pääse ihmisten ilmoille. Onneksi on sentään ollut hyvät ilmat jotta olemme päässeet ulkoilemaan.

Tänään havahduin siihen että olen näiden viimeisen parin viikon aikana tuhlannut rahaa aivan järkyttävästi netissä. Normaalisti olen todella pihi ja harkitsevainen rahankäytön suhteen, mietin tarkkaan ruokaostokset ja ostelen vaatteita kirppareilta ym. En esimerkiksi ole ostanut pojalle uutena kuin välikausihaalarin, yhden bodyn ja kaksi collegehaalaria, tytölle olen ostanut uutena yhden bodyn. Nyt kuitenkin satuin bongaamaan että reimashopissa on ale ja tuhlasin sinne rahaa vaikka kuinka paljon. Tykkään kovasti Tutan tuotteista ja ne olivat kaikki -50% joten ostin kummallekin lapselle useamman bodyn ja housuja. Tytölle ostin vielä lisäksi yhden liivihameen. Näin jälkikäteen ajateltuna, ymmärrän kyllä miksi hullaannuin siellä niin kovin. Ja se syy on värimaailma! Tästä päästäänkin yhteen lempiaiheeseeni...

En oikein ymmärrä miksi pojilla pitää olla sinistä ja tytöillä vaaleanpunaista. Olen systemaattisesti etsinyt kirppiksiltä muun värisiä pojan vaatteita, mutta harvassa ne tuntuvat olevan. Ja nyt kun vähän kävin täydentämässä vaatevarastoja tytölle, niin se se vasta olikin vaaleanpunavoittoista. Keltaisia vaatteita löysin kaksi, siis vain kaksi! Ja ravasin sentään useammat kirpputorit läpi. Muutamia liiloja bodyja löytyi mutta siinäpä se sitten olikin. Muuten oli vain punaisia, pinkkejä ja vaaleanpunaisia. Pojille sentään löytyy joskus vihreää ja ruskeaa. Toki meillä siis käytetään sinisiä vaatteita ja varmaan tuo tyttökin saa joskus jotain vaaleanpunaista päälleen, mutta jotenkin vaan ihmetyttää se rajoittuneisuus. Samaan sarjaan menee se että tytöille ei voi pukea sinistä ja pojille ei voi laittaa punaista. Meillä ainakin on pojalla paljon käytetty punaisia vaatteita ja tyttökin on jo käyttänyt isoveljeltä perittyjä sinisiä vaatteita. Minusta on hassua että jo noin pienenä pitää jotenkin korostaa sukupuolijaottelua. Kyllä ne erot tulee sieltä esiin muutenkin.

No joo, mutta palatakseni niihin ostoksiin, niin Tutalla oli tämän kesän mallistossa kovin paljon oranssia ja jonkin verran vihreää. Arvaatte varmaan että sieltä on kotiutumassa iso kasa oransseja vaatteita kummallekkin :) Jostain muuten olin näkevinäni että ale jatkuu tämän viikon sunnuntaihin asti, vielä siis ehtii käydä shoppailemassa jos ketään kiinnostaa...
Muita ostoksia olen tehnyt lähinnä kodin sisustukseen ja eläinten hyvinvointiin liittyen. Kalliiksi käy tämä tälläinen kotona lojuminen :D

Nyt täytyy lopettaa ja hakea Poika pinnasängystä, sen verran vaativasti siellä jo mökätään. Aamutoimet alkakoon siis!

Sisko ja sen veli

Juu, Siskon ensimmäinen kuukausi on jo takanapäin ja täytyy todeta että onpa ollut ihanaa aikaa :)

Tyttö kasvaa vauhdilla ja on ihan heti syntymästä asti ollut todella tarkkaavainen ja kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Alle kaksi viikkoisena jo käänsi päätään ja seurasi ihmisen kasvoja ja nyt ei enää kasvot riitä viihdykkeeksi vaan isoveljen kirjoja täytyy laittaa pystyyn niin jotta neiti voi katsella kuvia niistä. Reilun viikon ajan olemme myös saaneet nauttia aivan ihanan valloittavista hymyistä ja pienen pienistä äännähdyksistä joita päästetään hymyjen yhteydessä, eiköhän ne liene jonkinlaista jokeltelun alkua.

Isoveli on ollut pääsääntöisesti innostunut tulokkaasta ja haluaa vaan katsella ja koskea vauvaa. Hieman on ehkä huomattavissa lisääntynyttä läheisyyden ja sylin kaipuuta, mutta kaiken kaikkiaan on mennyt tosi hienosti. Poika on kuitenkin vielä niin pieni että ei osaa olla kunnolla mustasukkainen. Myöskin täytyy todeta että kerrankin voi ajatella positiivisesti siitä että poika on motorisesti myöhässä tuossa kehityksessä, Eipähän ehdi kovin nopeasti tekemään pahojaan esimerkiksi imetyksen aikana :)

Oikeastaan minkäännäköistä rytmiä ei ole havaittavissa vielä, paitsi yksi juttu mikä tapahtuu melkolailla kellontarkasti. Yöllä kello 03.00 kuuluu kehdosta ähinää ja puhinaa ja hetken päästä vaipassa törähtää, meillä on siis yökakkailija! Ja todellakin, neiti kakkaa silloin yöllä aivan valtavat kakat joita ei voi sivuuttaa, ja sitten seuraava tunti-puolitoista meneekin valvoessa kun tottakai vaipanvaihdon yhteydessä herää eikä sitten heti saa unenpäästä kiinni. Toista se on mammalla, silmät painuu kiinni heti kun pääsee takaisin sänkyyn, jotta voi sitten taas hetken päästä avata ne kun kehdosta kuuluu ähinää, vääntämistä ja kääntämistä ja kitinää kun on pimeää eikä mitään katseltavaa... Mutta tästäkään en aio valittaa sen enempää vaan olen äärettömän kiitollinen pienestä ja isosta tuhisijasta. Varsinkin kun juuri luin silmät kyyneleissä kuinka haikaran jalanjäljillä-blogin Verona menetti pienen poikansa reilu viikko ennen laskettua aikaa.

Minua on siunattu kahdella ihanalla lapsella ja aivan mielettömän ihanalla ja rakastavalla aviomiehellä!

Ihanasta aviomiehestä puheenollen joka muutama ilta sitten yllätti minut ja suorastaan pakotti painumaan ulos ovesta. "tyttö oli juuri tissillä, me pärjätään kyllä pari tuntia. Mene nyt vaan vaikka lenkille tai metsään katsomaan joko on sieniä". Ja niin minä sitten alkujärkytyksen jälkeen lähdin metsään lenkille, ja olihan siellä sieniä jo vaikka kuinka paljon. Olipa ihanaa! Varsinkin kun ne muutamat kasvit mitä tänä vuonna laitoin kasvimaalle ovat käytännössä kuolleet, niin saapahan edes jotain satoa. Nyt tietenkin sitten sormet syyhyää kovasti päästä sinne uudestaan. Nyt kun tuli vihdoin nämä kesäiset ilmat niin haaveilen kovasti josko myös joku päivä pääsisin kunnolla mattopyykille. Kesä ei ole kesä jos ei saa polttaa auringossa selkäänsä mattopyykillä ollessa...