Uutta vuotta ja univaikeuksia...

Niinhän se vuosi vierähti. Tuntuu uskomattomalta että ollaan kohta vuosi taaperrettu tuon mukulan kanssa. Ja vielä uskomattomammalta tuntuu että mahassa möyrii uusi mukkula. Ja se nimenomaan möyrii, liikkeet on nyt tuntunut muutamia päiviä ja toistaiseksi ne on kaikki olleet aika epämukavia, virtsarakon tönimistä ja kaivelua joka lähinnä muistuttaa papakokeen ottamista... Mutta olen siis ennen kaikkea ollut äärettömän onnellinen kuluneena vuonna. Elämä on ollut hyvää. Toki on ollut ikävämpiäkin hetkiä, mutta kuka niitä jaksaa muistella :)

Ja kuten otsikko antaa ymmärtää, meillä ei pahemmin nukuta tällä hetkellä. Pieni mies ei vaan kerrassaan nuku. Hampaita kai tehdään mutta ei se selitä kaikkea nukkumattomuutta. Tällä hetkellä hyvä yö pitää sisällään yhden syötön ja noin 4-5 muuta heräämistä. Pikku mies pyörii ja hyörii unissaan ja herää sitten kun sängyn laita tulee vastaan eikä pääsekkään enään pyörimään. Yleensä riittää että käyn vaan kääntämässä herran oikein päin ja pään tyynylle, ja uni jatkuu. Mutta aina silloin tällöin meitä ilahduttaa myös mystinen kahden tunnin huuto. Sille ei kerrassaan ole mitään näkyvää syytä enkä ole vielä keksinyt miten sen saisi loppumaan. Ei auta maitopullo, ei syli, ei laulut, ei valojen sytyttäminen, ei kerrassaan mikään. Itku loppuu sitten kun poika on niin väsynyt että nukahtaa nyyhkyttäen. Onneksi näitä on hyvin harvoin, mutta se yksikin kerta on aina sydäntä särkevä ja hermoja koetteleva. Ja sanomattakin on varmaan selvää että alan olla aika väsynyt kun tätä nukkumattomuutta on kestänyt jo useamman kuukauden. Jos tätä nyt vielä kovin kauan jatkuu niin lähetän pojan joku viikonloppu yökyläilemään sukulaisille jotta saisi edes yhden yön nukkua kunnolla...

Oma olotilakaan ei ole helpottanut yhtään vaikka monesti olen niin toiveikkaasti ajatellut. En päässyt tännekään jouluntoivotuksia laittamaan kun kerrassaan vaan olin niin pahoinvoiva useamman päivän, että tietokoneen avaaminen ei tullut kuuloonkaan. Varmaan tuo univelka vielä jotenkin tuplaa tämän pahoin voinninkin koska hyvän yön jälkeen ei päivällä ole ollenkaan niin paha olla kuin muina päivinä.

Tulipa jotenkin negatiivinen postaus. Ei ollut tarkoitus, sillä olen oikeasti todella onnellinen ja kiitollinen kaikesta mitä minulla on.

Oikein mukavaa ja rauhallista uutta vuotta kaikille!!

Joulun odotus...

 Aika se vaan juosta jolkuttaa ja tänään on joulukuun ensimmäinen päivä. Minä olen ehdottomasti jouluihminen, rakastan joulun lämpöä ja valoja ja rauhan tunnetta. Joulun odotuksen aloitin virallisesti viime viikonloppuna kun virittelimme miehen kanssa pihalle ulkovaloja ja sain vihdoin ja viimein myös putsattua linnunpöntöt talvikuntoon. Viime vuonna se vain jotenkin unohtui ja tänä vuonnakin meni aika myöhäiseksi... Mutta olipa ihana huomata että kaikissa pöntöissä oli kaksi pesää päällekkäin, eli kaikki pöntöt ovat olleet käytössä kumpanakin kesänä. Laitoin pönttöihin hieman puhdasta sahanpurua lämmikkeeksi sillä usein pikkulinnut yöpyvät pöntöissä talvisin. Tänä aamuna kun kävin täyttämässä lintujen ruokinta-astiat lehahti siihen heti iso parvi punatulkkuja, aivan kuin ilmoittaakseen että nyt on joulukuu :)

Minun jouluun ei kuulu kaupoissa paniikissa ryntäileminen eikä joulu ole minulle suuri kulutusjuhla. Lahjoja ostetaan lähinnä sisarusten lapsille ja niitäkin yksi per nuppi. Aikuisille saatamme keksiä jotain pientä kivaa, kuten itse tehtyjä karkkeja tai syksyn sadoista saatuja säilykkeitä. Ruokaa toki ostetaan jonkin verran mutta niistäkin pyritään hankkimaan mahdollisimman paljon suoraan lähialueen tuottajilta ja mahdollisimman vähän kaupasta. Muutenkin ostamme ympäri vuoden esimerkiksi lihaa naapurin sonnitilalta monta kiloa pakkaseen kerralla ja kanamunat hankimme läheisestä pienkanalasta missä kanat pääsee kuopsuttamaan pihalla. Syön hyvällä omalla tunnolla sonnin lihaa jonka olen nähnyt laiduntavan kesällä ja jota olen rapsutellut pellon laidalla. Tämä on minun mielestä ehdottomasti se suurin etu maalla asumisessa. Mistä tulikin mieleeni että täytyypä ruveta miettimään mitä ensiviikon lauantain laatikkotalkoita varten tarvitaan. Teemme aina äitini ja sisarusteni kanssa yhdessä isot satsit joululaatikoita etukäteen ja pakastamme ne raakana jouluaattoa varten. Helpottaa kummasti joulun kiireitä kun ne on etukäteen tehty. Joulukortitkin on viimeistä silausta vaille valmiit, mikä on harvinaista. Yleensä aina teen ne kiireessä juuri ennen sitä viimeistä postituspäivää. Toki tässäkin varmaan käy niin että se "viimeinen silaus" tehdään sitten silloin illalla kun seuraavan päivänä ne pitää postittaa :) Taidanpa tästä nyt mennä kaivamaan kyntteliköt kaapin kätköistä esiin ja nauttia rauhallisesta sunnuntaipäivästä  perheen kesken.