Kasvava maha ja lonkkakipu...

Juu, kuten otsikosta voi päätellä niin maha on ruvennut vihdoin ja viimein kasvamaan ja sen myötä on myös tullut lonkkakipu. Itse epäilen sitä jonkinasteiseksi lantion löystymiseksi. Meillä on viikonpäästä neuvolalääkäri, niin täytyy kysellä sitten enemmän. Painoa on tullut 4 kiloa ja suurin osa siitä tuli alkuraskauden aikana. Nyt ei viikkoon ole tullut painoa ollenkaan lisää, mutta maha on kyllä kasvanut ja liikkeet ovat kovasti vahvistuneet. Mutta siis tämä lonkkakipu on aika syvältä. Nukkumisesta ei tule mitään ja aamulla ensimmäisen puolituntia teputan kuin mummoankka :D Lonkka kipeytyy myös jos istun huonolla tuolilla liian kauan tai yritän hieman levätä sohvalla... No täytyy vaan toivoa että se ei pahene ja olla kyllä tarkkana tuon painon kanssa.

Äitiyspakkauskin tuli mutta lojuu vielä postissa. Jospa ensi viikolla saisin sen että pääsisi pieniä vaatteita ihailemaan :D Ja edelleenkään ei olla mitään muuta hankittu. Kohta täytyy varmaan oikeasti ruveta tutkailemaan vaunuja ja turvakaukaloita...

Muuten täällä on kiirettä pitänyt. Töissä järjestetään ensiviikolla iso tapahtuma joka on pitänyt kiireisenä. Onneksi se on pian ohi. Toissapäivänä nostin viimeiset porkkanat maasta ja eilen tein niistä porkkanalaatikkoa joulua ajatellen. Tämä joulu tulee olemaan vähän haastava, pieneen tupaamme on tulossa isompi porukka viettämään aikaa ja luulisin että minulla on myös silloin jo aika tukalat oltavat... Sen takia täytyy nyt jo tehdä kaikki laatikotkin valmiiksi ja raakapakastaa ne.

Että tälläistä tällä kertaa. Raskausviikolla 24+2 ja lonkkakivusta ja närästyksestä huolimatta voin hienosti ja olen äärettömän onnellinen :) Niin ja tästä sateesta ja synkkyydestä huolimatta joulumielikin alkaa pikkuhiljaa heräilemään. Ihanaa!

Aika se vaan juoksee...

Tosiaan yli kuukausi edellisestä postauksesta. Huh Huh. Jotenkin ei vaan ole ollut kauheasti aikaa eikä toisaalta mieltä askarruttavia asioita joista postata.

Meillä tuntuu menenvän ihan hyvin. Vauvan möngerrykset mahassa on tuntuneet reilu kolme (tai neljä) viikkoa, en ole enään ihan varma kun en ole mitään mihinkään kirjannut... Mutta kovasti se siellä kaivelee. Täytyy kyllä sanoa että jotenkin odotin että se olisi mukavemman tuntuista kuin miksi se on osoittautunut. Tämä tyyppi ainakin tykkää jotenkin enemmän kaivella mamman sisuskaluja ja virtsarakkoa kuin potkiskella ulospäin mahasta. Ne ulospäin suunnatut potkut on ihan kivan tuntuisia mutta ne sisuskalujen kaivelut saa kyllä joskus haukkomaan henkeä. Ja nyt ollaan vasta vähän yli puolen välin, saa nähdä mitä se sittten on kun tilaa on vähemmän...

Rakenne ultrassa kävimme viikko sitten ja sielläkin kaikki näytti olevan hyvin. Papan ehdottomasta vaatimuksesta sukupuolikin kurkattiin (vaikka vähän salaa toivoinkin että sitä ei näkyisi...) ja hieno pyllistys nähtiin ruudulla ja oikein selvät ulokkeethan siellä oli. Vähän kyllä sitä jo uumoilinkin kun miehen suku on niin poikavaltaista. Mutta pikkujässikkä sieltä on sitten tulossa :)

Mitään suurempia hankintoja ei olla siis vielä tehty. Vanna on hankittu käytettynä, samoin sitteri. Vaatteita katselin ystävän luona ja todennäköisesti sieltä aika paljon niitä otankin kun ne nyt sattuivat olemaan enemmän pojalle suunnattuja :) Ja siinäpä ne sitten taitavat ollakkin. Äitiyspakkauksen taidan ottaa, siellä on kuitenkin niin paljon hyödyllistä tavaraa. Itse ostin sellaista ihanaa kangasta palan jo ennen kuin olin raskaana ja siitä pitäisi jotain erityisen ihanaa tehdä pienokaiselle, en vaan tiedä vielä mitä. Rakastuin vaan siihen kuosiin niin kovasti että päätin silloin jo ostaa sen valmiiksi ja sitten kun on lapsi tulossa niin teen siitä jotain ihanaa. Siinä on tummanruskealla pohjalla värikkäitä, kirjavia sieniä joilla on naamat :D 
Sekä minä että mieheni olemme erittäin taitavia käsistämme joten aika paljon varmasti ja toivottavasti tulee tehtyä itse. Esimerkiksi kehdon mieheni lupasi tehdä vauvalle minun toiveitteni mukaan. Ja se onkin näppärää, koska jos ostaisimme sen valmiina niin siihen pitäisi viritellä kuitenkin jotain suojuksia meidän kissojamme vastaan. Nyt sen voi ottaa jo tekovaiheessa huomioon ja siitä tulee varmasti paljon kauniimpi kuin jälkikäteen viritetyt jutut.

Meillä on tosiaan neljä sisäkissaa jotka varmasti tuovat hieman lisämaustetta tähän lapsen hoitoon. Ja juuri kissojen ison lukumäärän vuoksi kehto on pakko suojata niin etä sinne ei kisut pääse livahtamaan vauvan nukkuessa. Niitä on niin monta että ei voi vaan luottaa siihen että ehtii vahtimaan...
Muutenkin vähän jopa pelottaa että mitä tästä vielä tulee kun yksi kissoista on aika herkkä äänille ja äksy muutenkin, ja toinen on aika arka, niin että näkeeköhän sitä enään sitten ollenkaan vai onko se vaan jossain koko ajan piilossa. Ja sitten on vielä kauhistuksena se että entä jos lapsi onkin allerginen, hui!!
Toistaiseksi olen kieltäytynyt miettimästä mitä sitten tapahtuu jos näin on. Olen vain kovasti jutellut mahalle että allerginen ei sitten saa olla!

Tässäpä nämä kuulumiset tällä hetkellä. Yritän hieman tiiviimmin päivitellä blogia jatkossa. Sekin toki vaikuttaa että ulkona ei enään ole niin kovasti hommia ja metsässä ei tarvi ravata sieniä poimimassa joka päivä!  

Sadonkorjuuta

Juu, melkomoista sadonkorjuuta ollut tämä mennyt viikko. On korjattu sekä kasvimaalta että metsästä ja varastot rupeaa olemaan jo aivan täynnä. Vielä saisi kyllä tulla sitten vähän sieniä (muitakin kuin kanttarelleja) ja puolukoita varastoihin.
On ollut niin kiire että on tuo mahakin jäänyt vähän vähemmälle ajatukselle, tosin kyllä se sitten aina joskus muistuttaa olemassa olostaan yökkäyksen muodossa :/ Mutta kaipa se siellä siis hyvin voi.
Närästys on muuten tullut ilmeisesti jäädäkseen. On ihan hirveitä närästyskohtauksia, ja tuntuu että ei rennietkään meinaa auttaa. Mutta kärvistelen nyt vielä niillä kun kaikki muut on kuitenkin ei suositeltavia raskauden aikana. Tosin jotakin niistä saa ottaa lääkärin määräyksellä, mutta yritän nyt vaan vielä kestää. Olen myös alkanut kiinnittää ruokavaliooni oikein kunnolla huomiota. Yritän epätoivoisesti jättää kaikki valmisruuat pois lisäaineiden takia. (Paitsi veriletut, ettei vaan tarvi erikseen rautaa ruveta syömään...) Ja yritän syödä kunnollisia salaattiannoksia joka päivä, siinä on kyllä kovasti petraamisen varaa :)

Eipä täällä tosissaan nyt mitään sen kummallisempia kuulu. Odottelen että maha alkaisi vihdoin ja viimein kasvaa ja sillä aikaa puuhastelen luonnossa :)
Toivotaan että seuraavalla kerralla olisi parempi postaus tiedossa, nyt ei oikein ole mitään kerrottavaa.

Täällä ollaan vielä...

...ja matkustajakin on kyydissä ja tuntuu voivan hyvin. On vaan oikeasti ollut niin paljon kaikkea että ei vaan ole ehtinyt koneella istua. Valtavan pahoinvoinninkin olen saanut riesakseni. En sentään ole kovin montaa kertaa oksentanut mutta iso ääneen yökkiminen on jokapäiväistä. Nyt mennään vk 13+1 ja kohtahan sen pahoivoinnin pitäisi loppua (jos on loppuakseen...), elättelen toiveita että se edes vähän helpottaisi.

Kävimme ultrassa ja olipas kiva nähdä pikkutyyppiä vähän tarkemmin. Kovin rauhalliselta tuo vaikutti ja millään ei meinattu saada hereille ja liikkeelle jotta olisi nähty kaikki raajat. Olipa muuten aika outo kokemus kun hoitajatäti yritti herätellä Tirppanaa  rynkyttämällä kohtua sieltä emättimen kautta :/ Ei sattunut, mutta eipä ollut mukavaakaan.
No jokatapauksessa hieman saatiin sitten liikettä aikaan ja nähtiin kädet ja jalat. Kaikki vaikutti olevan hyvin. Niskapoimun mittaukseen emme osallistuneet, en oikein luota niihin ja en halua siihen tilanteeseen että joudun pohtimaan onko lapseni mahdollisesti kehitysvammainen ja sallinko raskauden jatkua. Joten yhteistuumin päätimme jättää sen väliin. Sen verran hoitaja sanoi että ainakin näin silmämääräisesti kaikki näytti hyvältä ja juuri sellaiselta kuin tässä vaiheessa raskautta pitääkin.

Ensi viikolla on toinen neuvolakäynti edessä. Vähän jännittää että kuinkahan paljon on paino noussut kun on pahoinvoinnin takia joutunut koko ajan syömään... No sille ei nyt voi mitään, ja olen kyllä yrittänyt aika tarkasti miettiä mitä suuhuni pistän. Verilettukuuria olen myös pitänyt hieman päällä. Veri on ollut niin kamalan ohutta että pieni neulalla tökätty reikä saattaa vuotaa puoli tuntia. Niin ja siis unohdin mainita että vuotoahan minulla on ollut myös. Aina aika pientä ja vähäistä, mutta kuitenkin ihan selvää veristä vuotoa. Hoitaja kyllä siellä ultrassa sanoi että kohdussa ei näy mitään vuotokohtaa joten luultavasti se on tullut kohdunsuusta tai jostain muualta. Kun veri on ollut niin kamalan ohutta, niin sitä verta vaan kuulemma saattaa tihkua verisuonten läpi ilman mitään sen kummempaa syytä. Joten veriletut kuuluu jatkossakin ruokavalioon säännöllisesti :)

Ja kun nyt ruuasta puhutaan, niin taidanpa lopetella tähän ja mennä syömään :D Yritän ehtiä tätä blogia nyt taas paremmin päivittelemään kun hieman on muut kiireet helpottaneet ja olo on toivottavasti parempaan menossa.

pelotus ja ahdistus

Voi vietävä että osaa pientä ihmistä pelottaa ja epäilyttää. Mitään varsinaisia oireita ei ole mutta silti pelkään ihan sairaasti tuulimunaa tai keskenmenoa.
Mitään vuotoa ei ole ollut, ei siis niin pienintäkään tippaa verta. Pieniä kiputiloja on ollut, mutta nekin on ollut vain hetkellisiä ja vähän vastaavia kuin kuukautiskivut. En sitten tiedä että onko ne normaaleja vai ei. Tosin muistan jostain lukeneeni että jotkut odottelee kuukautisia alkavaksi juurikin siitä syystä että on niitä kipuja, kunnes sitten testaavat plussan.
Jotenkin sitä on vaan niin pelokas. Niin ja sitten sekin on että jotenkin odotin että olisin ihan sairaan pahoinvoiva. Mutta toistaiseksi ei ole ollut kuin ihan pieniä huononolon hetkiä ja sekin menee ohi kun syö. Rinnat on edelleen hieman arat, mutta ei ollenkaan niin pahasti kuin sitten taas viime kuukautiskierrolla. Jotenkin vaan olisin luullut että ne olisi vähintään yhtä kipeät nyt.
Plaaaaahhh. Tässähän tulee hulluksi. Joka tapauksessa tuulimunakaan ei ymmärtääkseni näy kunnolla ennen rv 7 joten ei todellakaan auta muu kuin odottaa. Muutenkin olin ajatellut ekaa neuvolakäyntiä vasta juhannuksen jälkeen, joten jos jotenkin saisi mielen siihen asti rauhoitettua. Siellä sitten vaadin ultran jotta saadaan selville missä oikeasti mennään.
Ja nää mielialan vaihtelut on kyllä kanssa hauskoja. Hetkessä saattaa positiivinen fiilis vaihtua negatiiviseen.

Voi että kun aika nyt menisi kovaa eteenpäin ja Tirppanalla olisi kaikki hyvin ja minä ääliö huolehtisin turhaan!!!

Hupsistakeikkaa...

No plussahan sieltä testistä sitten tuli.... Olo on oikeastaan aika rauhallinen. Testi vaan varmisti sen mitä keho on tiennyt jo kauan ja mitä minun aivoni eivät ole suostuneet uskomaan. Ja saman tien alkoi ihmettely siitä että saako raskauden aikana lentää, olisi parin viikon päästä työmatka eurooppaan tiedossa. Klunk.
Mies otti uutisen epäuskoisesti vastaan. "Ei voi heti ekalla kerralla tärpätä" Johon totesin vaan että heidän sukunsa on aika lisääntyväistä sorttia, vahvat siemenet :D Kovasti epäili myös testin luotettavuutta...
Mieli olisi myös tehnyt kuulemma heti soitella tietoa eteenpäin. Onneksi sain (kai) uskoteltua että ei nyt vielä soitella kenellekkään, vaan katsotaan muutamia viikkoja rauhassa eteenpäin.
Toivottavasti kaikki nyt menee hyvin.Mitenköhän ajoissa sen muuten tietää jos on kohdun ulkopuolinen raskaus? Että milloin voi lakata miettimästä sitä...

kylymä...

Huomenta vaan kaikille! Eilen on juhlittu useampia ylppäreitä kylmässä ilmassa ja kun kuukautiset ei ole vieläkään alkaneet niin varmuuden vuoksi olin pommac-linjalla koko päivän. Onneksi siihen ei tainnut kukaan sukulaisista ja ystävistä kiinnittää mitään huomiota.
Nyt on siis jo 16 ovulaation jälkeinen päivä ja jännityksessä elellään. Hetkittäin olen varma raskaudesta ja sitten taas en ole. Ja tietenkään ei ole testejä kotona, tilasin kyllä torstai-iltana raskauskeijusta raskaustestejä, mutta nehän pitäisi olla täällä vasta maanantaina. Oireita on kyllä, mutta ei mitään niin selvää että uskaltaisin olla varma. Rinnat ovat edelleen kipeät. Muistaakseni rinnat kipeytyi pari päivää ovulaation jälkeen ja ovat siitä lähtien olleet tasaisesti arat. Mutta niin ne taisivat olla edellisenkin ovulaation jälkeen kunnes kuukautiset alkoivat.  Nyt on omasta mielestäni ollut tosin muutaman päivän ajan havaittavissa pientä turvotusta rinnoissa, mutta mieheni taas ei kuulemma huomaa mitään eroa...
Lisäksi nälän tunne vaivaa jokseenkin koko ajan. Ennen olen selvinnyt työpäivän yhdellä syömisellä, nyt on pakko syödä jotain pientä ennen kotiin lähtöä. Tosin olen tehnyt viimeaikoina aavistuksen pidempää työpäivää, joten se saattaa myös selittää jotain. Eilenkin ehdin aina tulla jo nälkäiseksi juhlien välillä vaikka yleensähän sitä on jo ihan ähky viimeisiin juhliin mennessä. Mutta eipä tämäkään mitään varmaa kerro... Pientä ällötyksen/heikkouden tunnetta on ollut aina silloin tällöin havaittavissa, mutta se on enimmäkseen johtunut kai liian kauan kestäneestä nälästä. Eli en oikeasti osaa sanoa että onko nämä raskauden oireita vai jotain ihan muuta. Ei auta kuin odotella maanantai-iltaan jotta pääsee testaamaan, mikäli kuukautiset eivät sitä ennen ole alkaneet. Perjantaina koin muuten kaupassa ihan hirveän hetken kun mahaa rupesi polttelemaan ja kouristelemaan ja samalla tunsin kuinka jotain valui pikkareihin. Koko kotimatkan olin jotenkin totaalisen pettynyt, koska olin varma että nyt NE alkoi, mutta eipä siellä muuta ollut kuin kauhea kasa valkovuotoa. Sekin on muuten kyllä yksi mahdollinen oire, sillä sitä tulee minun mielstäni aika paljon. Vaan enpä voi olla tästäkään ihan varma kun tuo e-pillereiden lopetus on varmasti sotkenut koko kehon. Odottelua, odottelua :)

Jotta aika kuluisi nopeammin, ajattelin kohta uskaltautua tuonne ulos tuuleen. Kasvimaa kaipaisi ihan hirvittävästi kitkemistä ja ruoho pitäisi leikata. Tosin en tiedä raaskiiko nyt mennä ruohonleikkurin kanssa pihalle jylisemään kun sinitintti pariskunnalla on selvästi kova ruokintaurakka menossa. En halua häiritä niiden tärkeitä puuhia. Äsken seurasin ikkunasta vartin ajan niiden touhuja ja siinä ajassa kumpikin puoliso ehti käydä varmaan n. 12-14 kertaa pöntössä viemässä ötökän poikasille. Ja se sopii minulle oikein hyvin. Vähemmän itikoita häiritsemässä minua kasvimaalla :)
Illalla on varmaan myös pakko lämmitää takka, sillä sisällä on kyllä todella kylmä. Ja ulkona. Tomaatin taimet on varmaan saaneet osumaa. Saa nähdä saadaanko omia tomaatteja tänä vuonna ollenkaan :(

kiirettä, negoja ja hyttysiä

Juu, kiirettä on pitänyt ja viikko on hurahtanut kovaa vauhtia. Ovulaatiosta on nyt aikaa yhdeksän vuorokautta ja taitaapi olla siis niin että ei tärpännyt tällä kertaa. Tein raskaustestin perjantaina kun olin menossa juhliin joissa oli alkoholitarjoilua, ja negaahan se näytti. Toki tiedän että testasin todella aikaisessa vaiheessa, mutta uskon silti testiin. Tosin joskus on hetkiä kun usko horjuu, ja olen ihan varma että olen raskaana. Tätä soutamista ja huopaamista on ollut koko viikko ja olen siihen jo todella kyllästynyt. Välillä on vaan ihan sellainen vuorenvarma tunne että siellä mahassa on alkio ja sitten taas seuraavana hetkenä on päinvastainen varmuus, että ota tästä nyt sitten selvää. Viime kuussa kuukautiset alkoi jo 7 päivää ovulaatioplussan jälkeen, mutta eipä sekään taas mitään varmaa kerro kun on vasta toinen kuukausi pillerien lopetuksen jälkeen menossa. Ja varsinkin kun muistan lukeneeni jostain että heti pillerien lopetuksen jälkeen kierto on useimmilla ensin todella lyhyt kunnes normaalisoituu. Joten ei tässä muuta kuin kuukautisia odotellessa :)

Pihalla olen oikeastaan viettänyt kaiken vapaa-ajan ja kaikki on nyt kylvetty ja istutettu mitä pitikin. Tänään huomasin että olivat nauriit nousseet ylös sipulien lisäksi, jippii. Ja kaikki kaalien (kukka- parsa- ja ruusu) taimetkin olivat vielä ihan ehjiä ja pirteän näköisiä. Olen niin monelta taholta kuullut kuinka hankalaa kaalien kasvatus on kun ne syödään öttiäisten taholta jo taimivaiheessa parempiin suihin. Meillä on tosin ollut todella tiiviisti kasvuharso maassa, joten eiköhän se ole vielä toistaiseksi niitä suojannut. Mutta saa nähdä mitä sitten käy kun on harso pakko ottaa pois käytöstä.

Ja sitten niitä hyttysiä, voi jestas että niitä riittää! Meillä on kissojen ulkoilualueelle ikkuna auki oikeastaan aina kun olemme kotona (kelien sen salliessa) ja eilen tuli oikea pataljoona siivekkäitä imukärsiä sisään. Yritin käydä nukkumaan yhdentoista aikaan, ja kello yhdeltä yöllä oli pakko laittaa valot päälle ja aloittaa teurastus makuuhuoneessa kun ei siltä ininältä saanut nukuttua. Ihan hetkessä olin saanut tapetuksi 15 itikkaa, ja meillä on oikeasti todella pieni makuuhuone joten määrä oli aivan valtava! ( Pienestä makuuhuoneesta tuli mieleen, että mihin ihmeeseen se vauva sitten joskus mahtuu nukkumaan...) Tänään nikkaroin sitten ikkunan ulkopuolelle telineen jossa voi polttaa hyttyskierukoita, ja se tuntui vähän auttavan. Ei ainakaan ihan niin paljoa ole itikoita sisällä. Savua tosin hieman tulee, mutta mielummin se kuin itikat!

Että tälläistä, jos nyt yrittäisi nukkumaan ja toivottavasti itikat loistaa poissa olollaan!

että näin...

No niin, eilen illalla sitten joskus 23 pintaan rupesi mahassa tuntumaan pientä jomotusta. Heti tuli mieleen että ei kai se ovis nyt tule, mieskin on väsynyt ja seksistä ei tule kyllä mitään. Mutta sehän se todennäköisesti oli. Tänään aamupäivällä tehty tikku ei näyttänyt enään kuin yhden viivan... 
Yritin tänään aamulla saada miestä innostumaan, mutta ei siitä mitään tullut, oli kuulemma edelleen liian väsy...Peiton alla puuhastelimme kyllä torstai iltana, joten pidetään peukkuja pystyssä että pikku sukeltajat ovat säilyneet hengissä ja ihme tapahtuu!
Jänniä juttuja nuo haamuviivat. Olisi vaan niin kiva tietää että onko edes ollut kunnon ovulaatiota vai onko tämä vain joku ovulaatioyritys.... No ei auta kuin odotella :)

Tässä odetellessa aloitin tänään sadonkorjuun. Nokkosia keräsin ensimmäisen satsin ja samoin ruohosipulia laitoin kuivumaan. Tänä vuonna yritän välttää pakastamista viimeiseen asti. Haaveena olisi että pakastinta ei tarvitsisi pahemmin päällä pitää. Huomenna voisi ottaa seuraavat erät nokkosia käsittelyyn ja olisi myös oiva aika kylvää viimeiset siemenet maahan. Onneksi puuhaa riittää. Muuten sitä varmaan vaan istuisi sohvalla ja miettisi että onkohan siellä mahassa jotain vai ei.  

Haamuja ja ulvontaa...

Piti vaan tulla pikaisesti kertomaan että sainpahan tänäänkin vain haamuviivan ovistikkuun. Toivottavasti huomenna näkyy kunnolla, muuten alan kyllä uskoa että tässä kuussa ei sitten ehkä kunnollista ovista tulekaan...

Sen lisäksi täytyy mainita että eilisillan saunareissu oli aivan ihana! Saunasta tullessa satoi ihan kunnolla vettä, ja jotenkin oli vaan pakko pysähtyä keskelle polkua nauttimaan. Ei voi sanoin kuvailla miten ihanalta tuntui seistä siinä viileässä sateessa iho saunan jäljiltä höyryten. Ihan oli pakko kääntää naama taivasta kohden ja ulvoa :D
Se oli niiiiiiiin ihanaaaaa.
Nyt teen itselleni pyhän lupauksen ja aion hiljentää vauhtia vielä vähän enemmän ja muistaa nauttia luonnon tarjoamista huippuhetkistä enemmän. Entinen minä olisi vaan vauhdilla juossut sisään koska sataa, eihän sateeseen voi jäädä seisomaan. Se on kerrassaan hassua että sitä aikuisena toistaa joitain asioita päivästä toiseen pysähtymättä kyseenalaistamaan tuttua ja totuttua kaavaa.
Muistakaahan pysähtyä välillä nauttimaan asioista jotka muuten menisivät ohi!!

Helatorstai

Se on ollut sitten tänään vapaapäivä, ihanaa. Aamun aloitin aikaisin kellon soitolla ja lähdin suoraan ulos lintuja kuuntelemaan. Olipa ihana konsertti. Bongasin myös metson, onneksi vaan kaukaa. Ovat kuulemma äkäisiä tähän lisääntymis-vuodenaikaan ;)

Muuten sitten rehkin hieman pihalla polttopuita sahaillen ja maata kuopsutellen. Otin tänään kumminkin aika rennosti. Toivottavasti viikonloppuna on hyvä ilma, hommat jatkuukoon silloin.
Kävimme hieman ajelulla lähialueilla ja ai että rupesi ahdistamaan. Joka paikasta on metsää pistetty nurin oikein urakalla. En voi ymmärtää tätä suomen touhua, miten tälläisessä metsävaltiossa voidaan sallia avohakkuu?? Meidän tontin ympärillä oli ennen oikein ihana vanha metsä joka valitettavasti viime vuonna pistettiin lihoiksi. Ja siitä lähtien meidän pihalla onkin ollut ihan järkyttävän tuulista. Muutenkin olen ollut huomaavinani että nykyään tuulee AINA. Viime kesäkin oli aika tuulinen, muuallakin siis kuin vaan meidän pihalla. Johtuukohan se oikeasti siitä että nykyään hakataan metsää maahan kiihtyvällä vaihdilla? Ärsyttää ja huolestuttaa...

Mutta sitten mukavempiin asioihin. Tein tänään ovistestin ja siihen ilmestyi haamuviiva. Viime kierrollakin sain ensin haamuviivan ja sitten seuraavana päivänä tuli ihan selkeästi kaksi viivaa. Toivottavasti huomenna näyttää samaa :) Harrastimme tänään sänkypuuhia ja varmaan nyt sitten koko viikonlopun ajan tulee jumpattua :D Toivottavasti tärppäisi!!

On niin ihana tihkusade että oli pakko lämmittää vielä ulkosauna. En tiedä mitään niin ihanaa kuin saunan jälkeen istua kuistilla sadetta katselemassa. Paitsi ehkä puhtaat lakanat saunan jälkeen! Joten saunaan mars ja sitten nukkumaan.

Surumielisyyttä ilmassa

Olen tänään lueskellut paljon lapsettomuusblogeja. Ajatuksena oli että valmistaudun siihen mitä saattaa olla tulossa, että etukäteen edes hieman uhraan aikaa sille ajatukselle että entä jos ei onnistutakaan ja olen todella tullut sukuuni.
 Ja nyt on sitten käsittämätön surumielisyys ilmassa. Voi kuinka tuntui pahalta kaikkien niiden lapsettomuudesta kärsivien puolesta ja miten kamalaa oli lukea toisen ajatuksia ja tunteita juuri todetusta keskkenmenosta. Se on tähän asti ollut aina jotenkin niin etäistä jos kuulee että joku tuttu on saanut keskenmenon. Ja se on jo tapahtunut, menneisyyttä. Tämä lukukokemus oli niin tuore ja juuri tapahtunut. Tässä ja Nyt.

Ihmeellistä surumielisyyttä.
Meillä lähentyy koko ajan ovulaation ajankohta. Voi miten toivon että kierto olisi nyt heti alusta normaali ja ovulaatio tulisi ajallaan! Haaveita ja unelmia!!

Äitienpäivä

Näin äitienpäivänä on hyvä taas vähän päivittää kuulumisia. Äiti en ole vielä, enkä taida olla ihan vielä matkallakaan sinne... Harmi.
Nyt olemme ottaneet tavaksi harrastaa sänkypuuhia vähintään joka toinen päivä. Ennen se on ollut vähän nihkeää minun puolelta. Ei vaan himottanut eikä hotsittanut. Mutta nyt e-pillereiden jälkeisenä aikana himot on palanneet takaisin :) Ja kylläpä elämä tuntuu muutenkin kivemmalta nykyään! Voi jos olisin tiennyt tämän niin en olisi ikinä ruvennut syömään pillereitä. Himot on palanneet ihan huimasti. Samoin tuo alapään eritys, ennen sai aina läträtä voiteiden kanssa, nyt ei ole mitään ongelmaa. Olen huomattavasti pirteämpi kuin ennen (osa siitä voi tietysti johtua keväästä, mutta kaikkea tätä uutta energiaa en kyllä kevään piikkiin pistä! ) On jotenkin hyvä ja kevyt olo. Vähän kuin silmilläni olisi ollut ohut harso joka on nyt otettu pois. Värit on kirkkaampia ja mieli positiivisempi. Sen tarkemmin en osaa sitä selittää. Päätin että en enää ikinä halua mitään hormoonivalmisteista ehkäisyä, sikäli mikäli sitä joskus tarvitsemme... Luomu kunniaan!

Muuten täällä on ollut aika hektistä. Töissä on kova kiire, tästä työviikosta tuli kuusipäiväinen kun en vaan voinut olla pois. Vähäinen vapaa-aika on sitten mennyt kissojen kanssa puuhastellessa ja pihaa kuopsutellessa. Mylläsimme viime syksynä hieman isomman kasvimaa-alueen ja nyt on sitten siihen lisätty multaa. Hieman vajaalta se näyttää vielä, ja joudun näköjään kuitenkin multaostoksille. Olin ajatellut että meidän kompostimulta riittäisi siihen, mutta kauppaan sitä on mentävä jotta saa sen hyvään kuntoon heti. Ensi viikolla pitäisi jo aloittaa kylvöt, toivottavasti tulee lämpimämpi ilma. Kohta on pakko siirtää kurpitsantaimet ulos kun niissä on jo nuppuja. Kyllä nyt eletään ihanaa aikaa :)

Kohta täytyy lähteä perinteiselle äitienpäivä kierrokselle anoppilaan ja sitten minun äidin luo.
Oikein Hyvää Äitienpäivää Kaikille Äideille! Ja miksei meillekin jotka Äidiksi parasta aikaa pyrimme!

murinaa....

No niin tietysti. Luulin että kuukautiset loppui jo, ja että kierto olisi heti alusta asti melko normaali. Mutta eihän se nyt niin tietenkään mennyt. Taas vuodetaan. Ja välissä olikin peräti kolme vuodotonta päivää. *jupinaa, murinaa, ärinää*

Tästä se alkaa...

 Tästä se todella alkaa. Blogi tulee käsittelemään raskaaksi hankkiutumista ja siinä sivussa hieman puutarhan hoitoa, elämän hidastamista ja rahan säästöä... Yritän kovasti pysyä anonyyminä tätä kirjoittaessani, sillä aion oikeasti purkaa kaiken mitä mielessä liikkuu ja vauvayrityksistä emme ole kertoneet kuin ihan lähipiirille. Varsinkin kun hieman oletan että emme heti onnistu raskautumaan, mikäli olen yhtään sukuuni tullut. Ai niin, varoituksen sana. Tässä blogissa tulee olemaan eritteitä, ovulaatioita, kuukautisia ja seksiä. Herkät pysyköön siis kaukana :) 

Itsestäni voin kai sen verran kertoa että olen 30+ nainen. Onnellisesti naimisissa ihanan miehen kanssa ja asustelemme pienehkössä omakotitalossa maalla. Perheeseen kuuluu meidän lisäksi useampia kissoja, jotka eivät kuljeskele ulkona vapaana, vaan pääsevät ulkoiluhäkkiin päivittäin.

Tällä hetkellä on toinen kuukausi aluillaan ilman ehkäisyä . Hieman jänskättää. Olen syönyt e-pillereitä 20 vuotiaasta, joitain pieniä taukoja lukuunottamatta ja nyt sitten lopetin kertalaakista ne pois. Hieman kyllä mietityttää että mitä ne on oikein tehnyt kropalle, varsinkin kun todella meidän suvussa naisilla on tuo raskaaksi tulo kestänyt keskimäärin vuoden... Kovasti toivon ja haluan olla poikkeus. Minä haluan raskaaksi nyt heti! Tahtoo tahtoo tahtoo!!

Tapanani on tehdä hommat huolellisesti joten yllättäen paneuduin tähänkin puuhaan huolella :) Kun lopetin pillerit, päätin heti että hankin ovistestejä jotta pystytään maksimoimaan heti alusta parhaimmat hetket. Yllätyksekseni ensimmäinen kierto oli aika normaali, ja oviksen pystyin päättelemään valkovuodon laadusta. Onnistuin sen myös siis tikulla bongaamaan, harmi vaan että se ajoittui juurikin sellaiselle viikonlopulle jolloin minä olin työreissussa, joten petihommista ei tullut mitään. Eli eka ovis on ainakin menetetty :(
Kuukautiset loppui juuri ja ne oli aika niukat ja kesti kolme päivää. Nyt sitten vaan odetellaan että uutta ovista ja toivotaan että kierto pysyy normaalina. Näisä tunnelmissa mennään.

Kiitos muuten kovasti esimerkiksi veronalle kovasti blogista http://haikaranjalanjaljilla.blogspot.com/ Ihan mielettömän hyödyllistä lukea muiden kokemuksia.