Jälleen kerran on tämä kirjoitustauko ollut ihan luvattoman pitkä...Ei vaan tunnu millään aika ja energia riittävän. Varsinkin nyt kun Pojalle on selvästi iskenyt ihan kunnon allergia/allergioita. Joku ruoka-aine tai aineet nyt käyvät todella pahasti pienen miehen mahaan, josta johtuen yöunet ovat olleet todella surkeita niin äidillä kuin pojalla. Lisäksi naamassa on paha punoittava ja kutiava ihottuma mikä vaivaa aivan valtavasti! Öisin itketään mahaa tunnin välein ja päivällä hinkataan naamaa käsillä tai vaihtoehtoisesti kaikkeen mikä tuntuu kivasti karhealta, kuten matot, puisen palapelin reunat, vanhan arkun metallihelat ym...
Muutama viikko takaperin olin jo ihan todella epätoivoinen ja itkuinen kun ei oikeasti tullut mistään mitään, mutta nyt on tilanne hieman parantunut. Karsimme ruokavalion aivan äärimmäisen minimiin ja olemme nyt hiljalleen kokeilleet ottaa aina yhden tai kaksi ruoka-ainetta uudestaan ruokavalioon mukaan. Naaman ihottuma vaatii kyllä edelleen kortisoonirasvaa, mutta sekin on paljon parempi kuin joitakin aikoja sitten.
Kamalinta tässä on että ei ole mitään hajua johtuuko ihottumaoireet ruuasta vai eläimistä. Itku nousee kurkkuun heti kun vaan antautuu hetkeksikin ajattelmaan sitä vaihtoehtoa että syynä olisikin eläimet. Toisaalta jokseenkin "helpottavaa" on kuitenkin se että selvästi on mahassakin niitä oireita, voi vielä jotenkin koko ajan toivoa että kyse onkin kuitenkin vain ruoka-aineallergiasta. Huoks.
Heti kun on menty todella riisutulla ruoka-valiolla muutama viikko, niin Pojalle iski aivan hirveä nuha. Nyt ollaan sitten jo useampi yö menty ihan kerrassaan ilman unta, kun räkä kiusaa niin voimakkaasti. Sanomattakin on selvää että on hieman väsynyt olo. Olen muutenkin ollut huomaavinani että tarvitsen itse noin tunnin enemmän yöunta raskauden tässä vaiheessa ja nyt kun ei saa yhtään yöunta niin olo on aika kamala. Toivottavasti tämä tästä pian hellittää. Onneksi sekä mies että minä olemme säilyneet terveinä. (Koputtaa puuta...) Mutta jotenkin tuntuu vaan että heti kun se ruokavalio on ollut muutaman viikon niin epäterveellinen, niin vastustuskyky on laskenut. Ärsyttävää, mur.
Mutta kuten aina, niin ei tämä pelkkää valitusta ole ollut. Elämä on kuitenkin aivan ihanaa pienen yksivuotiaan miehen alun kanssa. Ja varsinkin nyt viimepäivinä se yksikin pieni hymy on ollut kultaakin kalliimpi :) Mahakin kasvaa kovaa vauhtia ja ilmeisesti tila alkaa käydä ahtaammaksi kun potkut tuntuu jo välllä hieman turhankin kovaa kyljessä. Huomaan aina välillä että odotan aivan innolla sitä hetkeä kun meitä on neljä. Vielä pitäisi jaksaa noin kaksi ja puoli kuukautta. Huh huh. Mitenköhän jaksan lopussa nostella tuota pientä miestä. Nyt jo aina välillä tuntuu että ei pysty pitkiä matkoja (ja tällä tarkoitan siis tyyliin 10m kotiovelta autolle...) Poikaa kantelemaan. Juuri nyt voi todeta että onneksi Poika on pieni ja kevt. (Neuvolan mielestä aivan liian pieni ja kevyt, on jouduttu juoksemaan jos jonkinmoisissa kontrolleissa ja kokeissa...)
Olen tässä muutamina unettomina öinä ruvennut myös pohtimaan että minkähänlaiset vaunu/ratas yhdistelmät sitä kannattaisi hankkia että saisi kummatkin kyytiin? Odotan nimittäin kesää kuin kuuta nousevaa jotta pääsee taas kunnolla ulos kävelemään. Mutta todellakin, ne rattaat täytyy kyllä hankkia hyvissä ajoin ennen synnytystä että pääsee sitten heti ulkoilemaan kun siltä tuntuu. Ihanaa että meille on tulossa kesävauva, saa nauttia koko kesän kotonaolosta ihan luvan kanssa!
