Pikaisesti kuulumisia.

Tein toissa iltana raskaustestin ja siihen piirtyi haalean haalea viiva! Olen  kyllä ounastellutkin että raskaana sitä ollaan sillä olen jo autuaasti saanut vajaan viikon verran nauttia pahoinvoinnista. Pientä etomista on pitkin päivää ilmantunut ja heti kun jotain syö niin se häipyy pois. Vielä ei sentään olla niillä tasoilla mistä edellisen raskauden aikana sain "nauttia", mutta varmasti sinne päästään...
Tuntuu että tässä raskaudessa pahoinvointi alkoi paljon aikaisemmin, tai sitten se vaan on niin että aika kultaa muistot.
Huomenna ajattelin pistää rahaa vielä toiseen testiin jotta saan varmistuksen asialle. Niin hassu sitä on, että vaikka on mielessään jo 99% varma, niin vielä täytyy nähdä kaksi viivaa testissä :)

Nyt menen nukuttamaan tuota yhtä raivopetteriä, palailen sitten taas paremmalla ajalla.

Aika matelee...

Luulin että mies on työmatkalla kun on seuraavat tsäänssit saada lapsi alulle, mutta ei ollutkaan niin. (Tai sitten vaan stressasin sitä niin, että meni kierto sekasin...) Joitakin päiviä sitten oli h-hetki ja ahkerasti kyllä sängyssä viihdyttiin. Mutta voi luoja miten tämä aika mataa! Vielä on vaikka kuinka monta päivää siihen että testi kannattaa tehdä ja en millään malttaisi odottaa. Joudun ihan väkisin pitämään itseni kiireisenä koko ajan jotta en vaan kuullostelisi omaa kroppaa ja arvailisi että tärppäsikö vai ei. Voi ihmispoloista kun se on sekaisin :D

Muuten täällä ei ole mitään ihmeellistä. Pikkupoika on oppinut kikattamaan ääneen. Tai on sitä jo aikaisemminkin tehnyt kun pappa naurattaa, mutta nyt kikattelee itsekseen lattialla ja naureskelee vieraiden ihmisten lepertelyille. Mammalle ei vaan pahemmin kikatella, vaikka kuinka on kivaa. Näin pienenä se jo näköjään alkaa että mamma on se tylsimys joka komentaa ja papan kanssa voi sitten puuhailla kaikkea kivaa :)

Sienimetsään olisi kova hinku. En vaan jotenkin meinaa ehtiä. Tämä viikonloppukin menee remontoidessa Pikkupojan huonetta ja järjestellessä komeroita uudestaan. Että sienimetsä saa odottaa, haluan mielummin kodin äkkiä taas jonkinlaiseen järjestykseen. Kunhan saadaan huone valmiiksi niin Pikkupoika saa muuttaa sinne nukkumaan. Saa nähdä miten menee. Minulle se ei ole toivottavasti sen suurempi muutos. Yösyöttöjä on yleensä kaksi ja hoidan ne pullolla, joten joudun joka tapauksessa nousemaan ylös sängystä. Toivottavasti pieni mies vaan äkkiä tottuu nukkumaan niin että mamma onkin seinän takana.

Nyt menen nauttimaan lasillisen olutta saunan jälkeen. Jos se vaikka olisikin viimeinen taas moneen kuukauteen ;)