yleistä

Elämää maalla luonnon ehdoilla. Vauhdin ja kulutuksen hiljentämistä. Haaveena rauhallinen elämä lasten kera. Isoveli syntyi helmikuussa 2013 ja Pikkusisko kesäkuussa 2014.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Mihin tämä aika oikein katoaa?!?

Kuten otsikkokin kertoo, havahduin tänään järkytykseen siitä että a) viimeisestä blogitekstistä on jo yli kuukausi ja b) laskettuun aikaan on enään viitisen viikkoa. Aivan käsittämätöntä.
Viimeksi valittelin flunssaa ja nyt on taas ihan hirveä flunssa päällä. Pääsiäinen meni mukavasti sairastaessa, poika onnistui vielä flunssan lisäksi saamaan oksennustaudin siihen päälle, joten sairaalareissuhan siitä tuli. Onneksi pahin on ohi ja nyt on enään nuhaa ja röhää. Myös me vanhemmat olemme olleet todella flunssaisia ja kipeitä eli ei olla pahemmin päästy nauttimaan näistä upeista aurinkoisista keleistä :/

Paljon mukavaakin on kuitenkin tässä välissä tapahtunut, ei vaan ole ollut aikaa niistä kirjoitella. Vauva potkii kovasti ja liikkuu aivan erillailla kuin veljensä aikoinaa. Välillä tulee jo niin kovia potkuja että pääsee kirosanoja suusta kun sattuu niin kovasti. Viimeksi eilen ilmoitin mahalle että jos potkit noin kovasti niin vuokrasopimus päättyy kyllä ennenaikaisesti :D
Vastoin ennakkopäätöstäni laitoin nyt kuitenkin sitten muutamia taimia tulemaan. Lähinnä sellaisia helppoja kuten kurpitsa, kesäkurpitsa ja yrttejä. Tomaatin taimia aion ostaa muutaman, niitä en nyt jaksanut kasvattaa alusta itse. Ei vaan näköjään voi olla ihan ilman kasvimaata vaikka tiedän että en jaksa/ehdi panostaa siihen niin kovasti.
Olen nuhasta huolimatta edes vähän yrittänyt nauttia luonnon heräämisestä. Muutama päivä sitten jätin miehen ja lapsen hoitelemaan toisiaan ja pakkasin mukaani kahvikupposen, keksejä ja kirjan ja menin kuistille aurinkoon nautiskelemaan. Ja eilen illalla kun hain pyykkejä ulkoa niin oli ihan pakko pysähtyä useammaksi minuutiksi kuuntelemaan sammakkojen kurnutusta ja taisipa siellä joku pöllökin lennellä taivasta vasten. Lintujen pesänrakennuspuuhia olen onneksi päässyt hieman seurailemaan ikkunasta kun muutama pönttö on tuossa ihan pihan reunalla.

Äitiyslomakin taitaa alkaa tällä viikolla, en ole ihan selvillä tarkasta päivästä. (Olen yrittäjä joten olen jo hieman himmaillut tahtia, ja sitten taas toisaalta tulen olemaan koko ätiysloman ajan tietoinen firmassani tapahtuvista jutuista, joten se loman virallinen päivämäärä ei ole niin tarkkaa töiden kannalta....)
Poikaa on myös käytetty taas jos jonkinmoisissa tutkimuksissa. En ole aiemmin näistä jutuista niin hirveästi viitsinyt kertoa täällä koska haluan pysyä tunnistamattomana, mutta nyt tuli vaan tunne että ehkä tännekin voi tästä jotan laittaa koska tämä on kuitenkin iso osa arkeamme. Eli Poikamme laahaa kehityksessä aika paljon ns. normikehityksen perässä, niin kasvun kuin motorisen kehityksenkin kanssa. Olemme aika pienestä pitäen juosseet jos jonkinmoisissa tutkimuksissa, mutta toistaiseksi mitään vikaa ei ole löytynyt. Poika on jo yli vuoden vanha eikä edelleenkään konttaa, tai sano vielä mitään sanoja. Omaa jokeltelua kuuluu kyllä. Myös pituus ja paino menevät aivan omia käyriään, on hyvin pikkuinen kaveri tämä meidän tyyppi.
Nyt kävimme taas vähän useammissa tutkimuksissa ja verikokeissa, saa nähdä josko sieltä jotain löytyy. Arjessa tämä näkyy siinä että käymme pari kertaa viikossa fysioterapiassa ja käytössämme on erillaisia apuvälineitä kehityksen tukemiseksi. Myös tiettyjä harjotteita pitää tehdä useamman kerran päivässä. Eli hieman vaativampi lapsi, mutta ei todellakaan mikään rasite.
Kertaakaan en ole ollut mitenkään kovin huolissani Pojan kehityksestä, sillä koko ajan mennään kuitenkin eteenpäin. Hitaasti mutta varmasti. Jos minkään näköistä kehitystä ei tapahtuisi olisin varmasti paljon enemmän huolissani. Poika on kuitenkin kaikin puolin ihana ja aurinkoinen lapsi ja todella tarkaavainen siitä mitä ympäristössä tapahtuu. Tämä ei ole myöskään vaikuttanut päätökseeni siitä että en tämänkään raskauden aikana osallistunut seulontoihin. En vain halua joutua siihen tilanteeseen että minun täytyy pohtia onko sikiössä jotain vikaa ja pitäisikö raskauden antaa jatkua vai keskeyttää se. Minä olen valintani tehnyt ja otan avosylin ja suurella rakkaudella sen vastaan mitä annetaan.Ultrissa olemme toki käyneet joten päällisin puolin kaiken pitäisi olla kunnossa.

Huh, tulipas nyt sitten paasattua ja avauduttua :D Nyt taidan lopetella ja ruokkia tyypin ja sitten lähdemme ulkoilemaan kun on niin ihana aurngon paiste ulkona. Toivottavasti ehdin ja jaksan tässä nyt vielä jotain kuulumisia laittaa ennen synnytystä. Ihanaa kesän odotusta kaikille!