Toivottelen vain pikaisesti joulurauhaa täältä ruudun kautta.Täälläkin hengissä ollaan vaikka aika huonolta näytti tuossa joku aika sitten. Lapset sai jostain pahamaineisen rotan ja pojan kanssa vietin sitten sairaalassa viikon verran. Olipa kokemusta kerrakseen. Pieni mies oli jo aiemmin superrakastettu, mutta nyt siinä rakkauden määrässä ei ole mitään järkeä. Sen saa aikaiseksi suuri sairaalasänky ja pieni tajuton poika tippa kädessä...
Mutta nyt lähden tästä ruokapöydän ääreen joulusta nauttimaan. Oikein lämmintä ja mukavaa joulua kaikille!
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
tiistai 21. lokakuuta 2014
Vaatteita ja vaippoja...
Huomasin juuri viikonloppuna että tytöllä ei ole enää kuin muutama sopiva body. Kun nyt juuri monessa blogissakin on käyty vaatedebattia (merkkivaate vs. "markettivaate") niin tämä sopi päivän teemaksi oikein hyvin :)
Kävin pojan fysioterapian aikana lähikirppiksellä kiertämässä ja etsimässä lapsille vaatetusta. Etsiskelin siis pääasiassa tytölle bodyja (mennään jo koossa 68/74cm, huimaa!) mutta pidin myös silmät auki josko löytyisi pojalle housuja ja halpoja ulkohaalareita. Poika kun ei vieläkään kävele vaan menee peppukiitoa eteenpäin niin ulkohaalarit on aika kovilla :) Olen ratkaissut tämän sillä että ostelen pihakäyttöön muutaman euron hinnalla kamalan näköisiä haalareita. Olen tyytyväinen jos ne kestävät hetkisen aikaa kunnes kosteussuoja kuluu puhki pyllystä ja sitten ne onkin käytännössä jo roskiskamaa. Tässä ei oikein ekologisuus pääse loistamaan mutta en aio sen antaa pilata pojan iloa pihamaalla.
Tänään ei onni napannut haalareiden suhteen kirpulla mutta tytölle löysin jonkin verran vaatetusta, sekä merkkejä että marketteja :) En suostu käytetystä lasten vaatteesta maksamaan montaakaan euroa, oli se sitten Adidas, Polarn & Pyret tai Citymarketin napero. En ole tainnut ostaa mitään merkkivaatteita uusina, joten siitä en osaa sanoa mitään. Sen sijaan käytettynä ostetuista vaatteista en ainakaan huomaa mitään eroa merkki- ja markettivaatteiden laadun välillä. Ihan yhtä monta kertaa olen pettynyt merkkivaatteiden pesunkestoon tai ompelulaatuun kuin taas positiivisesti yllättynyt halpisvaatteiden kestävyydestä. näin ollen en taida jatkossakaan pistää paljoa rahaa kiinni niin sanottuihin "laatuvaatteisiin", ainoa mitä ostan uutena on kengät ja talvihaalari (juu, pojallakin on yksi siisti ja uusi haalari jota käytetään kyläillessä).Tyttö saa kulkea tämän vuoden pojan vanhassa äitiyspakkauksen haalarissa.
Se missä olen huomannut olevani hieman hifistelijä on kestovaipat. Kun tulee joku söpö kuosi vastaan on se aika usein saatava... Myyn toki vanhoja vaippoja pois sitä mukaa kun ne käyvät pieneksi tai totean että pojalla aikoinaan ihan loistava vaippa ei olekaan ollenkaan niin hyvä tytöllä. Tuo pyllykiitäjäpoika tuo tällä hetkellä oman haasteensa (ja ilonsa, saanhan ostella uusia ja uusia vaippoja :D) tähän touhuun. Edelleen metsästän vaippaa joka sopisi tuohon liikkumismuotoon. Sellaista en siis ole löytänyt kertakäyttöpuoleltakaan.
Joskus mietityttää onko tämä ollenkaan niin ekologista kuin luulee. Kaiken maailman muovikuorrutteita ja värejä mitä niihin vaippakankaisiin tungetaan :/ Toki käytän myös sähköä ja vettä vaippojen pesemiseen, mutta jotenkin minua itseäni ahdistaa enemmän se jätevuori joka vain kasvaa ja kasvaa...
Mutta joka tapauksessa siitä olen aivan varma että olen saanut jättää aika monta kertakäyttövaippapakettia kauppaan näiden vaippojen ansiosta. Viikossa meillä käytetään kahdella lapsella yhteensä noin 14-24 kertakäyttövaippaa, eli yksi paketti kestää useamman viikon. Se on kuitenkin melkomoinen säästö.
Se missä olen huomannut olevani hieman hifistelijä on kestovaipat. Kun tulee joku söpö kuosi vastaan on se aika usein saatava... Myyn toki vanhoja vaippoja pois sitä mukaa kun ne käyvät pieneksi tai totean että pojalla aikoinaan ihan loistava vaippa ei olekaan ollenkaan niin hyvä tytöllä. Tuo pyllykiitäjäpoika tuo tällä hetkellä oman haasteensa (ja ilonsa, saanhan ostella uusia ja uusia vaippoja :D) tähän touhuun. Edelleen metsästän vaippaa joka sopisi tuohon liikkumismuotoon. Sellaista en siis ole löytänyt kertakäyttöpuoleltakaan.
Joskus mietityttää onko tämä ollenkaan niin ekologista kuin luulee. Kaiken maailman muovikuorrutteita ja värejä mitä niihin vaippakankaisiin tungetaan :/ Toki käytän myös sähköä ja vettä vaippojen pesemiseen, mutta jotenkin minua itseäni ahdistaa enemmän se jätevuori joka vain kasvaa ja kasvaa...
Mutta joka tapauksessa siitä olen aivan varma että olen saanut jättää aika monta kertakäyttövaippapakettia kauppaan näiden vaippojen ansiosta. Viikossa meillä käytetään kahdella lapsella yhteensä noin 14-24 kertakäyttövaippaa, eli yksi paketti kestää useamman viikon. Se on kuitenkin melkomoinen säästö.
torstai 9. lokakuuta 2014
Siivouspäivä
Klo 1.30 herätän miehen jonka pitää lähteä töihin. Mies nukkuu korvatulppien kanssa jotta saa edes vähän nukuttua ennen töihin lähtöä. On siis parempi että herätyskello soi minun puolella sekunnin, kuin että se soisi miehen puolella ikuisuuden niin että lapsetkin ehtii herätä...
Klo 02.15 Herään siihen että poika ähisee naapurihuoneessa. Hetken päästä sängystä rupeaa kuulumaan höpöttelyä ja kiljahduksia. Poika valvoo tunnin (ja minä myös...) kunnes nukahtaa uudelleen.
Klo 5.45 Neiti herää syömään. Onnistun vielä nukuttamaan hänet uudestaan klo 6.25 ja mietin että nousisinko ylös (rauhalliselle) aamupalalle. Sänky vie voiton.
Klo 7.50 Poika herättää höpinöillään aamupuuhiin. Potalle, aamupesut, vaatteet (aamun ekat huudot, vaatteita ei haluta pukea päälle.), pesukoneeseen pyykit pyörimään ja keittiöön aamupuuron tekoon.
Klo 8.05 Poika itkee koko puuron valmistuksen ajan hellan edessä. Iltapuuro ei kunnolla maistunut, ja aamulla on sitten sudennälkä. Yritän syödä itse samalla puuroa kun syötän poikaa, mutta on edelleen niin kova nälkä että huuto alkaa heti jos lusikoin omaan suuhun. Niinpä luovutan ja hoidan Pojan muonituksen ensin loppuun ja syön sitten kylmää puuroa. Hotasen viimeiset lusikat äkkiä suuhun sillä kehdosta kuuluu jo ähinää.
Klo 8.30 Haen tytön kehdosta ja hoidetaan aamupesut ja puhtaat vaatteet päälle. Tyttö on hyväntuulinen ja naureskelee ääneen mamman jutuille :)
Klo 8.45 Keittelen aamukahvia ja samalla tyhjennän astianpesukoneen puhtaista astioista ja täytän likaisia tilalle. Pojan lempipuuhaa. Vetelee alempaa koria edestakaisin, kolistelee lautasia toisiaan vasten ja tyhjentää likaisia aterimia sitä mukaa lattialle kun minä niitä koriin laitan...
Klo 9.30 Syötän tytön ja päätän että tänään on siivouspäivä kun ulkonakin on niin huono ilma että ei ainakaan aamusta viitsi mennä ulos. Alan urakan keräilemällä pojan lelut lattialta (on jo ehtinyt tyhjentää kaikki palikat ja kirjat lattialle)
Klo 10.15 Vaihdan kanille puhtaat aluset ja yritän samalla vahtia tyttöä joka on juuri oppinut kääntymään selältä mahalleen. Toinen käsi tuppaa vaan vielä aina jäämään ikävästi mahan alle ja siitä menee hermo...
Klo 11.00 Lounasaika. Syömme eilistä siskonmakkarakeittoa. Riemuitsen siitä että poika vihdoin ja viimein syö jo jonkin verran samaa ruokaa kuin me aikuiset, vaikkakin edelleen aika hienoksi muussattuna. Vielä kun saisi totutettua pitämään itse lusikkaa kädessä. (yliherkkyysjuttuja, yritän joskus kirjoitella näistä ihan oman jutun. Mutta siis lyhykäisyydessään pojalla on käsissä todella herkkä tuntoaisti ja jotkut asiat vaan tuntuu niin kamalilta että ei ota niitä käteen. Lusikka on yksi sellainen.)
Klo 11.30 Tyttö on nukahtanut meidän lounaan aikana lattialle. Hetken pohdin että herätänkö vaipanvaihtoon vai vienkö suoraan sänkyyn (käytetään kestovaippoja, fuskaavat helpommin kuin kertikset...). Päädyin viemään suoraan sänkyyn. Laitoin vaan alle viltin joka on sitten helpo pestä jos vuoto sattuu. Luetaan hetki pojan kanssa kirjaa ja sitten vaipanvaihdon kautta päikkäreille. Kello on 12.00. Minä Keitän uudestaan kahvia, koska aamuinen kahvi jäi juomatta ja istun hetkeksi sohvalle.
Klo 12.30 Alan järjestellä paikkoja. Kerään taas kaikki lelut lattialta ja nostelen pipot, kaulaliinat ja tumput takaisin hyllylle josta yksi kissoista on ne tiputtanut. Tajuan että en ole antanut kissoille aamuruokaa ja korjaan sen vääryyden. Ihmettelen kaiken erilaisen roinan määrää jolla ei ole varsinaista omaa paikkaa ja päädyn sullomaan niitä lipaston laatikoihin ja kaappeihin piiloon. Pyyhin pölyjä. Viikkaan kuivat pyykit narulta pois ja täytän valmiiksi käyttöä varten kasan kestovaippoja. Uudet pyykit narulle ja toinen koneellinen pyörimään. Paistan jauhelihan ja keitän makaronit laatikkoa varten valmiiksi
Klo 13.45 Tyttö herää uniltaan ja haluaa tissille. Tytön vielä syödessä alkaa Pojan sängystä kuulua höpinää.
Klo 14.00 Pojalle hedelmää ja jogurttia välipalaksi. Sen jälkeen puetaan päälle ja mennään hieman ulos haukkaamaan happea. Tehdään pieni vaunulenkki ja tullaan takaisin pihalle keinumaan ja ihmettelemään puita .
Klo 15.05 Tullaan takaisin sisälle. Teen makaronilaatikon loppuun ja pistän uuniin kypsymään. Jätän lapset keskenään olkkariin hetkeksi ja yritän salaa mennä putsamaan kissojen hiekkalaatikoita. Poika ei ole vielä keksinyt kaivella niitä ja niinpä yritän mahdollisimman vähän näyttää hänelle esimerkkiä... Sen jälkeen otetaan imuri esiin. Poika rakastaa imurointia, vetää johdosta, istuu imurin takana ilmavirrassa ja työntelee laitetta. Pojan leluja löytyy isot kasat sänkyjen ja kaappien alta.
Klo 16.10 Ruoka-aika. Tällä kertaa ei ruoka maistu ja luovutan ja lasken pojan lattialle leikkeihinsä. Tyttö nukkuu taas, nukkui ulkona vaunuissakin.
Klo 16.50 Päätän että pesen keittiön ja eteisen lattian. En muista milloin sitä olisi tehty viimeksi. Siivoan vessan ja hyppään miljoona kertaa katsomaan mikä on hätänä kun Poika kitisee olohuoneessa. Lopulta avaan telkkarin jotta saan hoidettua vessan loppuun.
Klo 17.30 Tyttö nukkuu vieläkin. Käyn herättelemässä, jotta ei kuku hereillä sitten puoleen yöhön asti. Imetys.
Klo 18.00 Mies tulee kotiin. (ei siis ole ollut näin pitkään töissä vaan on ollut muilla riennoilla koko päivän) Kerään jälleen kerran Pojan lelut ja nyt jätän esille vain kirjoja ja muutamia lempileluja. Lasken kylpyveden ja vien Pojan kylpemään. Itse selailen samalla kännykällä nettiä.
Klo 19.05 Iltapuuro Pojalle. Maittaakin hyvin kun ei tuo ruoka oikein aikaisemmin maistunut. Poika jää isänsä kanssa leikkimään ja itse menen tytön kanssa pesulle. En jaksa enää laskea kylpyvettä, joten menemme yhdessä suihkuun. En olekkaan vielä kertaakaan tytön kanssa ollut suihkussa vaan aina ollaan oltu kylvyssä. Tuntuu viihtyvän hyvin tässäkin. Totean että poika on paljon helpompi pestä suihkussa kuin tyttö. Siis tarkoitan noin yleensä. Anatoomisesti...
Klo 20.00 Kerätään lelut pojan kanssa ja sitten kannan väsyneen pienen miehen sänkyyn. Toivotan hyvät yöt ja jätän hänet sinne höpisemään. Sen jälkeen imetän tytön ja annan unirätin käsiin jos vaikka rupeaisi jo nukuttamaan.
Klo 20.40 Vien tytön kehtoon ja rupean tekemään omaa iltapalaa. Saan juosta kehdolla kaksi kertaa kun tutti tippuu suusta.
Klo 21.30 Painun sänkyyn. Luen hetkisen aistiyliherkkyydestä ja toimintaterapiasta kunnes luovutan ja sammutan valon.
Klo 23.50 Herään kun joku kissoista oksentaa keittiössä. Nousen ylös korjaamaan sotkut. Onhan se hyvä että sai puhtaalle lattialle oksentaa... Muistan yht äkkiä että koneessa on puhtaat pyykit. Käyn ripustamassa ne kuivumaan. Päätän että en mene enää takasin sänkyyn kun mies täytyy herättää reilun tunnin päästä töihin. Sen sijaan avaan tietokoneen ja kirjoitan tämän tekstin.
Toivottavasti tämä vastaa Päivin kyselyyn meidän normaalista elämästä. Tässä ei nyt tullut noita pojan erityisjuttuja pahemmin esille, pitää oikeasti niistä tehdä joku oma postaus. Ja kuten sanottu, maalla asutaan. Tänään en nähnyt ketään muuta aikuista mieheni lisäksi. Yleensä sentään jonkun naapurin maajussin kanssa vaihdetaan muutama sana.;)
Klo 8.05 Poika itkee koko puuron valmistuksen ajan hellan edessä. Iltapuuro ei kunnolla maistunut, ja aamulla on sitten sudennälkä. Yritän syödä itse samalla puuroa kun syötän poikaa, mutta on edelleen niin kova nälkä että huuto alkaa heti jos lusikoin omaan suuhun. Niinpä luovutan ja hoidan Pojan muonituksen ensin loppuun ja syön sitten kylmää puuroa. Hotasen viimeiset lusikat äkkiä suuhun sillä kehdosta kuuluu jo ähinää.
Klo 8.30 Haen tytön kehdosta ja hoidetaan aamupesut ja puhtaat vaatteet päälle. Tyttö on hyväntuulinen ja naureskelee ääneen mamman jutuille :)
Klo 8.45 Keittelen aamukahvia ja samalla tyhjennän astianpesukoneen puhtaista astioista ja täytän likaisia tilalle. Pojan lempipuuhaa. Vetelee alempaa koria edestakaisin, kolistelee lautasia toisiaan vasten ja tyhjentää likaisia aterimia sitä mukaa lattialle kun minä niitä koriin laitan...
Klo 9.30 Syötän tytön ja päätän että tänään on siivouspäivä kun ulkonakin on niin huono ilma että ei ainakaan aamusta viitsi mennä ulos. Alan urakan keräilemällä pojan lelut lattialta (on jo ehtinyt tyhjentää kaikki palikat ja kirjat lattialle)
Klo 10.15 Vaihdan kanille puhtaat aluset ja yritän samalla vahtia tyttöä joka on juuri oppinut kääntymään selältä mahalleen. Toinen käsi tuppaa vaan vielä aina jäämään ikävästi mahan alle ja siitä menee hermo...
Klo 11.00 Lounasaika. Syömme eilistä siskonmakkarakeittoa. Riemuitsen siitä että poika vihdoin ja viimein syö jo jonkin verran samaa ruokaa kuin me aikuiset, vaikkakin edelleen aika hienoksi muussattuna. Vielä kun saisi totutettua pitämään itse lusikkaa kädessä. (yliherkkyysjuttuja, yritän joskus kirjoitella näistä ihan oman jutun. Mutta siis lyhykäisyydessään pojalla on käsissä todella herkkä tuntoaisti ja jotkut asiat vaan tuntuu niin kamalilta että ei ota niitä käteen. Lusikka on yksi sellainen.)
Klo 11.30 Tyttö on nukahtanut meidän lounaan aikana lattialle. Hetken pohdin että herätänkö vaipanvaihtoon vai vienkö suoraan sänkyyn (käytetään kestovaippoja, fuskaavat helpommin kuin kertikset...). Päädyin viemään suoraan sänkyyn. Laitoin vaan alle viltin joka on sitten helpo pestä jos vuoto sattuu. Luetaan hetki pojan kanssa kirjaa ja sitten vaipanvaihdon kautta päikkäreille. Kello on 12.00. Minä Keitän uudestaan kahvia, koska aamuinen kahvi jäi juomatta ja istun hetkeksi sohvalle.
Klo 12.30 Alan järjestellä paikkoja. Kerään taas kaikki lelut lattialta ja nostelen pipot, kaulaliinat ja tumput takaisin hyllylle josta yksi kissoista on ne tiputtanut. Tajuan että en ole antanut kissoille aamuruokaa ja korjaan sen vääryyden. Ihmettelen kaiken erilaisen roinan määrää jolla ei ole varsinaista omaa paikkaa ja päädyn sullomaan niitä lipaston laatikoihin ja kaappeihin piiloon. Pyyhin pölyjä. Viikkaan kuivat pyykit narulta pois ja täytän valmiiksi käyttöä varten kasan kestovaippoja. Uudet pyykit narulle ja toinen koneellinen pyörimään. Paistan jauhelihan ja keitän makaronit laatikkoa varten valmiiksi
Klo 13.45 Tyttö herää uniltaan ja haluaa tissille. Tytön vielä syödessä alkaa Pojan sängystä kuulua höpinää.
Klo 14.00 Pojalle hedelmää ja jogurttia välipalaksi. Sen jälkeen puetaan päälle ja mennään hieman ulos haukkaamaan happea. Tehdään pieni vaunulenkki ja tullaan takaisin pihalle keinumaan ja ihmettelemään puita .
Klo 15.05 Tullaan takaisin sisälle. Teen makaronilaatikon loppuun ja pistän uuniin kypsymään. Jätän lapset keskenään olkkariin hetkeksi ja yritän salaa mennä putsamaan kissojen hiekkalaatikoita. Poika ei ole vielä keksinyt kaivella niitä ja niinpä yritän mahdollisimman vähän näyttää hänelle esimerkkiä... Sen jälkeen otetaan imuri esiin. Poika rakastaa imurointia, vetää johdosta, istuu imurin takana ilmavirrassa ja työntelee laitetta. Pojan leluja löytyy isot kasat sänkyjen ja kaappien alta.
Klo 16.10 Ruoka-aika. Tällä kertaa ei ruoka maistu ja luovutan ja lasken pojan lattialle leikkeihinsä. Tyttö nukkuu taas, nukkui ulkona vaunuissakin.
Klo 16.50 Päätän että pesen keittiön ja eteisen lattian. En muista milloin sitä olisi tehty viimeksi. Siivoan vessan ja hyppään miljoona kertaa katsomaan mikä on hätänä kun Poika kitisee olohuoneessa. Lopulta avaan telkkarin jotta saan hoidettua vessan loppuun.
Klo 17.30 Tyttö nukkuu vieläkin. Käyn herättelemässä, jotta ei kuku hereillä sitten puoleen yöhön asti. Imetys.
Klo 18.00 Mies tulee kotiin. (ei siis ole ollut näin pitkään töissä vaan on ollut muilla riennoilla koko päivän) Kerään jälleen kerran Pojan lelut ja nyt jätän esille vain kirjoja ja muutamia lempileluja. Lasken kylpyveden ja vien Pojan kylpemään. Itse selailen samalla kännykällä nettiä.
Klo 19.05 Iltapuuro Pojalle. Maittaakin hyvin kun ei tuo ruoka oikein aikaisemmin maistunut. Poika jää isänsä kanssa leikkimään ja itse menen tytön kanssa pesulle. En jaksa enää laskea kylpyvettä, joten menemme yhdessä suihkuun. En olekkaan vielä kertaakaan tytön kanssa ollut suihkussa vaan aina ollaan oltu kylvyssä. Tuntuu viihtyvän hyvin tässäkin. Totean että poika on paljon helpompi pestä suihkussa kuin tyttö. Siis tarkoitan noin yleensä. Anatoomisesti...
Klo 20.00 Kerätään lelut pojan kanssa ja sitten kannan väsyneen pienen miehen sänkyyn. Toivotan hyvät yöt ja jätän hänet sinne höpisemään. Sen jälkeen imetän tytön ja annan unirätin käsiin jos vaikka rupeaisi jo nukuttamaan.
Klo 20.40 Vien tytön kehtoon ja rupean tekemään omaa iltapalaa. Saan juosta kehdolla kaksi kertaa kun tutti tippuu suusta.
Klo 21.30 Painun sänkyyn. Luen hetkisen aistiyliherkkyydestä ja toimintaterapiasta kunnes luovutan ja sammutan valon.
Klo 23.50 Herään kun joku kissoista oksentaa keittiössä. Nousen ylös korjaamaan sotkut. Onhan se hyvä että sai puhtaalle lattialle oksentaa... Muistan yht äkkiä että koneessa on puhtaat pyykit. Käyn ripustamassa ne kuivumaan. Päätän että en mene enää takasin sänkyyn kun mies täytyy herättää reilun tunnin päästä töihin. Sen sijaan avaan tietokoneen ja kirjoitan tämän tekstin.
Toivottavasti tämä vastaa Päivin kyselyyn meidän normaalista elämästä. Tässä ei nyt tullut noita pojan erityisjuttuja pahemmin esille, pitää oikeasti niistä tehdä joku oma postaus. Ja kuten sanottu, maalla asutaan. Tänään en nähnyt ketään muuta aikuista mieheni lisäksi. Yleensä sentään jonkun naapurin maajussin kanssa vaihdetaan muutama sana.;)
maanantai 22. syyskuuta 2014
Onko äiti vähän väsynyt...
Jonkin aikaa sitten Pinkki Pingu heitti karkkilakko-haasteen ilmoille ja otin haasteen vastaan, tosin minun paheeni on ollut kermajäätelö ja kilo Oivariinia leivän päällä :)
Ilman niitä olen ollut siis ihan kohta kuukauden päivät. Tarkoitukseni ei ole sen kummemmin "laihduttaa", elintapoja olisi kiva muokata hieman terveellisempään suuntaan ja viikottaista liikutamäärää lisätä. Tähän haasteeseen lähdin sen takia mukaan että on mielenkiintoista nähdä kuinka paljon tuo rasvamäärä näkyy kropassa.
Mutta kuinkas sitten kävikään...
Tässä vaiheessa moni varmasti luulee että en pysytynyt pitämään lakkoa. Yllättävää kyllä, se oli ihan helppoa, oivariinia en ole pahemmin kaivnnut ja jäätelöäkin vain muutaman kerran. Oivariinin olen korvannut sulatejuustolla jota ei kulu ollenkaan samaa tahtia. Ongelman tajusin vasta siinä vaiheessa kun mieheni muutama päivä sitten kysyi minulta että paljonko olen laihtunut? Hups, enhän minä käynyt vaa'alla ennen lakon alkamista. Aaah haah haah haa, voi tollo! Vaaka ei kuulu mitenkään minun päivittäisiin tai viikottaisiin ruutiineihin, joten en oikeasti tiedä mitä nuo lukemat olivat ennen lakkoa.
No sen verran voin sanoa että kahdet lempihousut tuntuvat kyllä nyt aika löysiltä ja valuvat kävellessä alaspäin, joten olen aivan varma että jonkin verran paino on pudonnut, mutta tarkka määrä jääköön nyt sitten salaisuudeksi.
Äiti taitaa olla vähän väsynyt... :D
Ilman niitä olen ollut siis ihan kohta kuukauden päivät. Tarkoitukseni ei ole sen kummemmin "laihduttaa", elintapoja olisi kiva muokata hieman terveellisempään suuntaan ja viikottaista liikutamäärää lisätä. Tähän haasteeseen lähdin sen takia mukaan että on mielenkiintoista nähdä kuinka paljon tuo rasvamäärä näkyy kropassa.
Mutta kuinkas sitten kävikään...
Tässä vaiheessa moni varmasti luulee että en pysytynyt pitämään lakkoa. Yllättävää kyllä, se oli ihan helppoa, oivariinia en ole pahemmin kaivnnut ja jäätelöäkin vain muutaman kerran. Oivariinin olen korvannut sulatejuustolla jota ei kulu ollenkaan samaa tahtia. Ongelman tajusin vasta siinä vaiheessa kun mieheni muutama päivä sitten kysyi minulta että paljonko olen laihtunut? Hups, enhän minä käynyt vaa'alla ennen lakon alkamista. Aaah haah haah haa, voi tollo! Vaaka ei kuulu mitenkään minun päivittäisiin tai viikottaisiin ruutiineihin, joten en oikeasti tiedä mitä nuo lukemat olivat ennen lakkoa.
No sen verran voin sanoa että kahdet lempihousut tuntuvat kyllä nyt aika löysiltä ja valuvat kävellessä alaspäin, joten olen aivan varma että jonkin verran paino on pudonnut, mutta tarkka määrä jääköön nyt sitten salaisuudeksi.
Äiti taitaa olla vähän väsynyt... :D
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
Tutkimuksia
Olen (kai) aiemmin maininnut että Poika kehittyy motorisesti normaalia hitaammin. Sen johdosta olemme juosseet kaiken maaaaaiiiilman tutkimuksissa siitä lähtien kun poika täytti puoli vuotta. Viimeisimmät isommat tutkimukset olivat molekyylikartoitus verikokeista kesällä ja pään magneettikuvaus joka tehtiin viime tiistaina. Se olikin varsinainen koittelemus pienelle miehelle (ja vähän äidillekkin...) Kuvaus tehdään lapsille pääsääntöisesti nukutettuna ja niin tässäkin tapauksessa. En jaksa nyt koko päivää kovin tarkasti kerrata, mainittakoon vain että ennen käteen laitettavaa kanyylia annettavat rauhoittavat eivät tehonneet (sai tupla-annoksen) ja siitä johtuen neljä(!!) ihmistä piti itkevää ja rimpuilevaa Poikaa paikoillaan kun lääkäri laittoi kanyylin Pojan kämmenselkään. Tämä toimenpide kesti yli kymmenen minuuttia jonka jälkeen lapsi sai "rauhoittua" äidin sylissä puolisen tuntia (siis huutaa suoraa huutoa kunnes 20 minuutin päästä simahti väsymyksestä ja lääkkeistä). Sitten siirryttiin itse kuvauslaitteen lähelle jossa vasta laitettiin tippa Pojan käteen. Minä lähdin siinä vaiheessa kahville, kuvaus kesti puolisen tuntia. Kuvauksen jälkeen kuulin että Poika oli tietysti onnistunut vielä heräämään ennenkuin olivat ehtineet nukutusaineen laittaa ja lääkärin kommentista päätellen pistänyt aika shown pystyyn... Nukutuksesta herättyään oli reppana sekaisin ja väsynyt ja nälästä kiukkuinen ja huusi vaihteeksi tunnin verran ennenkö rauhoittui ja sai ruokaa suuhunsa. Eli tiivistettynä koko päivä oli pelkkää itkua... Kaiken kruunasi vielä sitten illalla puhjennut flunssa. Todella rankka päivä pienellä miehellä :/
Kummastakaan kokeesta emme ole vielä saaneet tuloksia vaan kuulemme ne tämän viikon lopulla, kun Pojalla on osastojakso sairaalassa. Osastojaksolla olemme siis kahtena päivänä koko päivän sairaalassa (yöt kotona) lasten neurologian osastolla, jossa tapaamme mm. puheterapeutin, fysioterapeutin ja neurologin. Pojalla on myös omahoitaja joka on Pojan kanssa koko päivän ja seurailee leikkejä ja tekee havaintoja Pojan liikkeistä ym. Hieman ne tulokset mietityttää. Toisaalta toivoo että löytyisi joku vika jotta saisi selityksen tälle kaikelle ja toisaalta toivoo että mitään ei löydy jotta on toivoa että Poika joskus ottaa muut ikäisensä kehityksessä kiinni. Hankalaa kun ei tiedä itsekkään että mitä toivoo :D
Viime viikolla saadusta flunssasta huolimatta olemme olleet lähes joka päivä ulkona kun on ollut kerrassaan niin ihanat ilmat. Tuli todellinen takakesä! Tässä eilisen päivän lenkiltä, maalla on vaan niin kivaa asua :D
Kummastakaan kokeesta emme ole vielä saaneet tuloksia vaan kuulemme ne tämän viikon lopulla, kun Pojalla on osastojakso sairaalassa. Osastojaksolla olemme siis kahtena päivänä koko päivän sairaalassa (yöt kotona) lasten neurologian osastolla, jossa tapaamme mm. puheterapeutin, fysioterapeutin ja neurologin. Pojalla on myös omahoitaja joka on Pojan kanssa koko päivän ja seurailee leikkejä ja tekee havaintoja Pojan liikkeistä ym. Hieman ne tulokset mietityttää. Toisaalta toivoo että löytyisi joku vika jotta saisi selityksen tälle kaikelle ja toisaalta toivoo että mitään ei löydy jotta on toivoa että Poika joskus ottaa muut ikäisensä kehityksessä kiinni. Hankalaa kun ei tiedä itsekkään että mitä toivoo :D
Viime viikolla saadusta flunssasta huolimatta olemme olleet lähes joka päivä ulkona kun on ollut kerrassaan niin ihanat ilmat. Tuli todellinen takakesä! Tässä eilisen päivän lenkiltä, maalla on vaan niin kivaa asua :D
maanantai 8. syyskuuta 2014
Muutoksen makua
Olen jo jonkin aikaa huomannut että jätän huomattavan paljon asioita kirjoittamatta tänne, koska ajattelen että ne on liian tunnistettavia. Samasta syystä en myöskään ole pahemmin tänne tuosta Pojan kehityksestä kertoillut vaikka siitä riittäisi juttua kuinka paljon. Aloittaessani tämän blogin halusin ehdottomasti pysyä tunnistamattomana, mutta nykyään en taida loppujen lopuksi välittää siitä niin paljoa jos joku vaikka tunnistaakin. Luulen että tarvitsen myös paikan johon purkaa enemmän tuntoja elämästäni ja aidot päiväkirjat ei vain ole minun juttu. Vaikka tällä blogilla ei ole kuin muutama lukija, niin jotenkin on kivempi kirjoittaa kun tietää että siellä ruudun toisella puolella on joku :)
Niinpä olen päättänyt että vastaisuudessa kirjoitan vapaammin, välittämättä siitä että joku saattaa minut tunnistaa. Aion myös silloin tällöin laittaa joukkoon valokuvia elämästämme (mikäli vaan osaan tänne niitä tunkea, tekniikka ei ole vahvin laji...). Lasten naamoja ette niissä tule näkemään mutta ehkä jonkun raajan silloin tällöin heilumassa :D Lukaisen läpi nuo aiemmat tekstit ja luultavasti poistelen sieltä jonkin verran postauksia, jotka tuntuvat liian henkilökohtaisilta mutta muuten sama paletti saa olla pohjalla. Toivottavasti tämä päätös lisää omaa kirjoitusintoa ja myöskin postaus välien lyhentymistä.
Uusi aika alkakoon!
Niinpä olen päättänyt että vastaisuudessa kirjoitan vapaammin, välittämättä siitä että joku saattaa minut tunnistaa. Aion myös silloin tällöin laittaa joukkoon valokuvia elämästämme (mikäli vaan osaan tänne niitä tunkea, tekniikka ei ole vahvin laji...). Lasten naamoja ette niissä tule näkemään mutta ehkä jonkun raajan silloin tällöin heilumassa :D Lukaisen läpi nuo aiemmat tekstit ja luultavasti poistelen sieltä jonkin verran postauksia, jotka tuntuvat liian henkilökohtaisilta mutta muuten sama paletti saa olla pohjalla. Toivottavasti tämä päätös lisää omaa kirjoitusintoa ja myöskin postaus välien lyhentymistä.
Uusi aika alkakoon!
maanantai 28. heinäkuuta 2014
Irtiotto ja mökkihöperyys
Viikko sitten sunnuntaina jätimme mieheni kanssa lapset äitini hoiviin ja kävimme katsomassa leffateatterissa Monty Python live (mostly) -shown joka lähetettiin satelliitin kautta suorana briteistä O2 areenalta. Olo oli kuin seitsemännessä taivaassa. Show oli todella loistava, ei voi kuin ihmetellä miten vanhat miehet vielä jaksaa vetää kokoillan shown ja samalla tunnen itseni etuoikeutetuksi että pääsin osallistumaan heidän viimeiseen esiintymiseensä, vaikkakin vain satelliitin kautta. Mukaan oli saatu myös kaikki suosikki koomikkoni (kuten Eddie Izzard ja Dara O'briain) ja myöskin mies jonka sitkeyttä ja älyä ihailen suuresti, Stephen Hawking.
Mutta pääasia oli että sain nauraa (olemattomat) mahalihakset kipeäksi ja muutamaksi tunniksi unohtaa kokonaan kodin ja lapset. Tätä showta näytetään tällä viikolla leffateattereissa ympäri suomen. Mkäli Monty Python yhtään sytyttää niin suosittelen katsomaan.
Kuluneen viikon aikana olen palannut tuohon iltaan ajatuksissani monesti, sillä olen edelleen vankina kotona enkä ole päässyt edes kaupassa käymään (mies käy kaupassa töistä tullessaan, ei täältä kannata erikseen mihinkään enään illalla lähteä ajamaan.) Olo on aika mökkihöperö... Onneksi on edes netti ja onneksi on ollut paljon puuhaa, sillä teen kotona tutuilleni tilauksesta ompelutöitä. Lähinnä lasten vaatteita ja kestovaippoja on nyt ollut työn alla. Myös omille lapsille on valmistunut muutamia vaatteita. Nimiäisiä olen myös alkanut suunnittelemaan pikkuhiljaa, kunnes tänään tajusin että ne on ihan kohta! Huominen taitaa mennä niitä miettiessä. Jos ei muuta niin täytyy ainakin neidin juhla-asu pistää työn alle. Onneksi kankaat on jo hankittuna.
Tilaa:
Kommentit (Atom)