yleistä

Elämää maalla luonnon ehdoilla. Vauhdin ja kulutuksen hiljentämistä. Haaveena rauhallinen elämä lasten kera. Isoveli syntyi helmikuussa 2013 ja Pikkusisko kesäkuussa 2014.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Tutkimuksia

Olen (kai) aiemmin maininnut että Poika kehittyy motorisesti normaalia hitaammin. Sen johdosta olemme juosseet kaiken maaaaaiiiilman tutkimuksissa siitä lähtien kun poika täytti puoli vuotta. Viimeisimmät isommat tutkimukset olivat molekyylikartoitus verikokeista kesällä ja pään magneettikuvaus joka tehtiin viime tiistaina. Se olikin varsinainen koittelemus pienelle miehelle (ja vähän äidillekkin...) Kuvaus tehdään lapsille pääsääntöisesti nukutettuna ja niin tässäkin tapauksessa. En jaksa nyt koko päivää kovin tarkasti kerrata, mainittakoon vain että ennen käteen laitettavaa kanyylia annettavat rauhoittavat eivät tehonneet (sai tupla-annoksen) ja siitä johtuen neljä(!!) ihmistä piti itkevää ja rimpuilevaa Poikaa paikoillaan kun lääkäri laittoi kanyylin Pojan kämmenselkään. Tämä toimenpide kesti yli kymmenen minuuttia jonka jälkeen lapsi sai "rauhoittua" äidin sylissä puolisen tuntia (siis huutaa suoraa huutoa kunnes 20 minuutin päästä simahti väsymyksestä ja lääkkeistä). Sitten siirryttiin itse kuvauslaitteen lähelle jossa vasta laitettiin tippa Pojan käteen. Minä lähdin siinä vaiheessa kahville, kuvaus kesti puolisen tuntia. Kuvauksen jälkeen kuulin että Poika oli tietysti onnistunut vielä heräämään ennenkuin olivat ehtineet nukutusaineen laittaa ja lääkärin kommentista päätellen pistänyt aika shown pystyyn... Nukutuksesta herättyään oli reppana sekaisin ja väsynyt ja nälästä kiukkuinen ja huusi vaihteeksi tunnin verran ennenkö rauhoittui ja sai ruokaa suuhunsa. Eli tiivistettynä koko päivä oli pelkkää itkua... Kaiken kruunasi vielä sitten illalla puhjennut flunssa. Todella rankka päivä pienellä miehellä :/

Kummastakaan kokeesta emme ole vielä saaneet tuloksia vaan kuulemme ne tämän viikon lopulla, kun Pojalla on osastojakso sairaalassa. Osastojaksolla olemme siis kahtena päivänä koko päivän sairaalassa (yöt kotona) lasten neurologian osastolla, jossa tapaamme mm. puheterapeutin, fysioterapeutin ja  neurologin. Pojalla on myös omahoitaja joka on Pojan kanssa koko päivän ja seurailee leikkejä ja tekee havaintoja Pojan liikkeistä ym. Hieman ne tulokset mietityttää. Toisaalta toivoo että löytyisi joku vika jotta saisi selityksen tälle kaikelle ja toisaalta toivoo että mitään ei löydy jotta on toivoa että Poika joskus ottaa muut ikäisensä kehityksessä kiinni. Hankalaa kun ei tiedä itsekkään että mitä toivoo :D

Viime viikolla saadusta flunssasta huolimatta olemme olleet lähes joka päivä ulkona kun on ollut kerrassaan niin ihanat ilmat. Tuli todellinen takakesä! Tässä eilisen päivän lenkiltä, maalla on vaan niin kivaa asua :D

1 kommentti:

  1. Tsemppiä ja toivotaan, että tuloksista saadaan selvyyttä tulevaan. :)

    VastaaPoista