Puoliväli tuli ja meni ja pahoinvointikin on vihdoin ja viimein hellittänyt. Tosin mitään kunnon ruokaa en vaan saa edelleenkään alas. Aamuisin syön päivän ainoan kunnollisen ja terveellisen ruuan (siihen kuuluu kunnollinen salaatti, leipää, hieman juustoa, ja joskus harvoin hieman jotain leikkelettä) ja loppu päivä menee pohtiessa että mitä ihmettä sitä oikein söisi. Kaikki liha on tällä hetkellä totaalisessa pannassa, kuin myös oikeastaan kala. Suosikki ruoka on tällä hetkellä nuudelit ja pakastealtaan wokki. Tuoremehu ja maustamaton jogurtti uppoaa iltaisin... No täytyy toivoa että vauva kuitenkin saa kaiken tarvitsemansa vaikka minä en ehkä saakaan. Huomenna on neuvola ja hieman kauhistuttaa että mitä paino ja hemoglobiini mahdollisesti näyttää.
Pikku mies ei myöskään vieläkään nuku kunnolla. Hyörii ja pyörii ja itkeskelee pitkin yötä. Viime aikoina olen jopa 8-10 kertaa yössä noussut kääntämään herran pois nurkasta ja rauhoittelemaan kun ei tunnu muuten nukahtavan uudestaan. Viime yö oli tosin poikkeus. Normaalisti on syönyt yhden kerran yöllä n. kolmen ja neljän välillä mutta viime yönä tarjosin jo yhden aikaan pulloa. Ensin ei millään meinannut ottaa sitä, mutta kun muutaman kerran sitkeästi tyrkytin niin rupesi juomaan. Ja ihme ja kumma heräsi seuraavan kerran vasta puoli kuudelta! Olen ennenkin maitoa aiemmin tarjonnut, mutta kun ei sitä ole koskaan huolinut niin olen sitten jättänyt sen siihen kolmen pintaan. Mutta nyt täytyy tänä yönäkin kokeilla josko ottaisikin sen maidon jo aiemmin ja nukkuisi paremmin. Ehkä ei vaan unissaan tonttu tajua että on nälkä ja sitten vaan kääntää ja vääntää sängyssä...
Rakenneultrakin oli ja kaikki näytti hyvältä. Kaveri tuntui olevan kovin vilkas. Pyöri ja hyöri niin että ultraajalla oli täysi työ saada kaikki asiat tarkistettua. Ja epävarma tyttölupauskin tuli. Juuri tuon pyörinnän vuoksi ei uskaltanut sanoa ihan varmasti, mutta näytti kuulemma siltä että ei siellä jalkojen välissä mitään ulokkeita ole :D (ja enpä minäkään nähnyt siellä mitään, isoveljen jalkojen välissä rakenneultrassa näkyi jo niin hyvin että tiesin siellä pojan olevan ennen kuin ultraaja mitään sanoi) Mutta joka tapauksessa pidetään mieli avoimena ja pojan nimeäkin on miettittävä. Olen onnellinen kunhan saan terveen lapsen syliini. Tosin ehkä enemmän toivon tyttöä sillä meillä ei ole suunnitelmissa tehdä enempää lapsia ja haluaisin kyllä kokea äitiyden kummankin sukupuolen kanssa.
Jahas, täytyy mennä. Kutsu kuuluu makuuhuoneesta.
