Sadonkorjuuta

Juu, melkomoista sadonkorjuuta ollut tämä mennyt viikko. On korjattu sekä kasvimaalta että metsästä ja varastot rupeaa olemaan jo aivan täynnä. Vielä saisi kyllä tulla sitten vähän sieniä (muitakin kuin kanttarelleja) ja puolukoita varastoihin.
On ollut niin kiire että on tuo mahakin jäänyt vähän vähemmälle ajatukselle, tosin kyllä se sitten aina joskus muistuttaa olemassa olostaan yökkäyksen muodossa :/ Mutta kaipa se siellä siis hyvin voi.
Närästys on muuten tullut ilmeisesti jäädäkseen. On ihan hirveitä närästyskohtauksia, ja tuntuu että ei rennietkään meinaa auttaa. Mutta kärvistelen nyt vielä niillä kun kaikki muut on kuitenkin ei suositeltavia raskauden aikana. Tosin jotakin niistä saa ottaa lääkärin määräyksellä, mutta yritän nyt vaan vielä kestää. Olen myös alkanut kiinnittää ruokavaliooni oikein kunnolla huomiota. Yritän epätoivoisesti jättää kaikki valmisruuat pois lisäaineiden takia. (Paitsi veriletut, ettei vaan tarvi erikseen rautaa ruveta syömään...) Ja yritän syödä kunnollisia salaattiannoksia joka päivä, siinä on kyllä kovasti petraamisen varaa :)

Eipä täällä tosissaan nyt mitään sen kummallisempia kuulu. Odottelen että maha alkaisi vihdoin ja viimein kasvaa ja sillä aikaa puuhastelen luonnossa :)
Toivotaan että seuraavalla kerralla olisi parempi postaus tiedossa, nyt ei oikein ole mitään kerrottavaa.

Täällä ollaan vielä...

...ja matkustajakin on kyydissä ja tuntuu voivan hyvin. On vaan oikeasti ollut niin paljon kaikkea että ei vaan ole ehtinyt koneella istua. Valtavan pahoinvoinninkin olen saanut riesakseni. En sentään ole kovin montaa kertaa oksentanut mutta iso ääneen yökkiminen on jokapäiväistä. Nyt mennään vk 13+1 ja kohtahan sen pahoivoinnin pitäisi loppua (jos on loppuakseen...), elättelen toiveita että se edes vähän helpottaisi.

Kävimme ultrassa ja olipas kiva nähdä pikkutyyppiä vähän tarkemmin. Kovin rauhalliselta tuo vaikutti ja millään ei meinattu saada hereille ja liikkeelle jotta olisi nähty kaikki raajat. Olipa muuten aika outo kokemus kun hoitajatäti yritti herätellä Tirppanaa  rynkyttämällä kohtua sieltä emättimen kautta :/ Ei sattunut, mutta eipä ollut mukavaakaan.
No jokatapauksessa hieman saatiin sitten liikettä aikaan ja nähtiin kädet ja jalat. Kaikki vaikutti olevan hyvin. Niskapoimun mittaukseen emme osallistuneet, en oikein luota niihin ja en halua siihen tilanteeseen että joudun pohtimaan onko lapseni mahdollisesti kehitysvammainen ja sallinko raskauden jatkua. Joten yhteistuumin päätimme jättää sen väliin. Sen verran hoitaja sanoi että ainakin näin silmämääräisesti kaikki näytti hyvältä ja juuri sellaiselta kuin tässä vaiheessa raskautta pitääkin.

Ensi viikolla on toinen neuvolakäynti edessä. Vähän jännittää että kuinkahan paljon on paino noussut kun on pahoinvoinnin takia joutunut koko ajan syömään... No sille ei nyt voi mitään, ja olen kyllä yrittänyt aika tarkasti miettiä mitä suuhuni pistän. Verilettukuuria olen myös pitänyt hieman päällä. Veri on ollut niin kamalan ohutta että pieni neulalla tökätty reikä saattaa vuotaa puoli tuntia. Niin ja siis unohdin mainita että vuotoahan minulla on ollut myös. Aina aika pientä ja vähäistä, mutta kuitenkin ihan selvää veristä vuotoa. Hoitaja kyllä siellä ultrassa sanoi että kohdussa ei näy mitään vuotokohtaa joten luultavasti se on tullut kohdunsuusta tai jostain muualta. Kun veri on ollut niin kamalan ohutta, niin sitä verta vaan kuulemma saattaa tihkua verisuonten läpi ilman mitään sen kummempaa syytä. Joten veriletut kuuluu jatkossakin ruokavalioon säännöllisesti :)

Ja kun nyt ruuasta puhutaan, niin taidanpa lopetella tähän ja mennä syömään :D Yritän ehtiä tätä blogia nyt taas paremmin päivittelemään kun hieman on muut kiireet helpottaneet ja olo on toivottavasti parempaan menossa.