Olen tänään lueskellut paljon lapsettomuusblogeja. Ajatuksena oli että valmistaudun siihen mitä saattaa olla tulossa, että etukäteen edes hieman uhraan aikaa sille ajatukselle että entä jos ei onnistutakaan ja olen todella tullut sukuuni.
Ja nyt on sitten käsittämätön surumielisyys ilmassa. Voi kuinka tuntui pahalta kaikkien niiden lapsettomuudesta kärsivien puolesta ja miten kamalaa oli lukea toisen ajatuksia ja tunteita juuri todetusta keskkenmenosta. Se on tähän asti ollut aina jotenkin niin etäistä jos kuulee että joku tuttu on saanut keskenmenon. Ja se on jo tapahtunut, menneisyyttä. Tämä lukukokemus oli niin tuore ja juuri tapahtunut. Tässä ja Nyt.
Ihmeellistä surumielisyyttä.
Meillä lähentyy koko ajan ovulaation ajankohta. Voi miten toivon että kierto olisi nyt heti alusta normaali ja ovulaatio tulisi ajallaan! Haaveita ja unelmia!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti