Juu, eipä täällä oikeastaan ole mitään uutta ja mullistavaa. Normaalia arkea, nauruja ja itkuja, kikatuksia ja ärinöitä. Kaikki niin kovin kallisarvoista ja ihanaa, vaikka ei se tietysti aina juuri sillähetkellä siltä tunnu. Poika on oppinut kääntyilemään selältä mahalleen (mahalta selälleen on mennyt jo kauan.) ja nyt kulkee ympäri huonetta kierien :D
Uusia ruoka-aineita otamme koko ajan käyttöön. Meinaa vaan mammalta loppua mielikuitus että mitä ihmeen pöperöä sitä seuraavaksi tarjoisi. Teen siis ruuat itse. Yksinkertaisesti inhoan vaan niitä valmispöperöitä. Ja on taustalla ehkä vähän näiden suurten monikansallisten yhtiöiden boikotointikin. Sen lisäksi haluan tarjota pojalle mahdollisimman paljon luomua, ja niitä nyt löytyy aika rajoitetusti kaupoista. Toistaiseksi nautin siitä. Voi olla että jos joskus saamme toisen lapsen, niin mieli muuttuu arjen kiireissä. Mutta näillä mennään tässä ja nyt. Elän hetkessä pienen Pojan touhuja seuraillen ja rakastaen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti