Sisko ja sen veli

Juu, Siskon ensimmäinen kuukausi on jo takanapäin ja täytyy todeta että onpa ollut ihanaa aikaa :)

Tyttö kasvaa vauhdilla ja on ihan heti syntymästä asti ollut todella tarkkaavainen ja kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Alle kaksi viikkoisena jo käänsi päätään ja seurasi ihmisen kasvoja ja nyt ei enää kasvot riitä viihdykkeeksi vaan isoveljen kirjoja täytyy laittaa pystyyn niin jotta neiti voi katsella kuvia niistä. Reilun viikon ajan olemme myös saaneet nauttia aivan ihanan valloittavista hymyistä ja pienen pienistä äännähdyksistä joita päästetään hymyjen yhteydessä, eiköhän ne liene jonkinlaista jokeltelun alkua.

Isoveli on ollut pääsääntöisesti innostunut tulokkaasta ja haluaa vaan katsella ja koskea vauvaa. Hieman on ehkä huomattavissa lisääntynyttä läheisyyden ja sylin kaipuuta, mutta kaiken kaikkiaan on mennyt tosi hienosti. Poika on kuitenkin vielä niin pieni että ei osaa olla kunnolla mustasukkainen. Myöskin täytyy todeta että kerrankin voi ajatella positiivisesti siitä että poika on motorisesti myöhässä tuossa kehityksessä, Eipähän ehdi kovin nopeasti tekemään pahojaan esimerkiksi imetyksen aikana :)

Oikeastaan minkäännäköistä rytmiä ei ole havaittavissa vielä, paitsi yksi juttu mikä tapahtuu melkolailla kellontarkasti. Yöllä kello 03.00 kuuluu kehdosta ähinää ja puhinaa ja hetken päästä vaipassa törähtää, meillä on siis yökakkailija! Ja todellakin, neiti kakkaa silloin yöllä aivan valtavat kakat joita ei voi sivuuttaa, ja sitten seuraava tunti-puolitoista meneekin valvoessa kun tottakai vaipanvaihdon yhteydessä herää eikä sitten heti saa unenpäästä kiinni. Toista se on mammalla, silmät painuu kiinni heti kun pääsee takaisin sänkyyn, jotta voi sitten taas hetken päästä avata ne kun kehdosta kuuluu ähinää, vääntämistä ja kääntämistä ja kitinää kun on pimeää eikä mitään katseltavaa... Mutta tästäkään en aio valittaa sen enempää vaan olen äärettömän kiitollinen pienestä ja isosta tuhisijasta. Varsinkin kun juuri luin silmät kyyneleissä kuinka haikaran jalanjäljillä-blogin Verona menetti pienen poikansa reilu viikko ennen laskettua aikaa.

Minua on siunattu kahdella ihanalla lapsella ja aivan mielettömän ihanalla ja rakastavalla aviomiehellä!

Ihanasta aviomiehestä puheenollen joka muutama ilta sitten yllätti minut ja suorastaan pakotti painumaan ulos ovesta. "tyttö oli juuri tissillä, me pärjätään kyllä pari tuntia. Mene nyt vaan vaikka lenkille tai metsään katsomaan joko on sieniä". Ja niin minä sitten alkujärkytyksen jälkeen lähdin metsään lenkille, ja olihan siellä sieniä jo vaikka kuinka paljon. Olipa ihanaa! Varsinkin kun ne muutamat kasvit mitä tänä vuonna laitoin kasvimaalle ovat käytännössä kuolleet, niin saapahan edes jotain satoa. Nyt tietenkin sitten sormet syyhyää kovasti päästä sinne uudestaan. Nyt kun tuli vihdoin nämä kesäiset ilmat niin haaveilen kovasti josko myös joku päivä pääsisin kunnolla mattopyykille. Kesä ei ole kesä jos ei saa polttaa auringossa selkäänsä mattopyykillä ollessa...